xx - xx

Trojans - Saints

29.7.2017 – Raisio, Kerttula klo 15.30

14 - 32

Trojans - Huskies

17.7.2017 – Turku, yläkenttä klo 18.30

32 - 7

Butchers - Trojans

8.7.2017 – Porvoo, Hamari klo 15.30

30 - 24

Crocodiles - Trojans

3.7.2017 – Seinäjoki, OmaSP klo 18.30

35 - 21

Saints - Trojans

15.6.2017 – Tampere, Pyynikki klo 18.30

Trojansin historia

Trojans vuonna 1983

Trojans 1983

Trojansin perustaminen

Turku Trojans eli virallisemmin Turun Amerikkalainen Jalkapallo ry perustettiin 24. helmikuuta vuonna 1982. Perustajajäseninä oli kaksikymmentä ennakkoluulotonta urheilijaa. Jo perustamisvuoden maaliskuussa seura liittyi Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liittoon. Heti alusta alkaen Turun Amerikkalainen Jalkapallo ry:n edustusjoukkueen, Turku Trojansin, valmennuksesta vastasivat huippumiehet, amerikkalaisessa yliopistosarjassa pelanneet Scott Hlavaty ja Kyle Pateman


Ensimmäinen ottelu

Kaikkien aikojen ensimmäinen Turussa käyty amerikkalaisen jalkapallon ottelu pelattiin toukokuussa 1982. Trojans oli harjoitellut valmentajiensa Hlavatyn ja Patemanin johdolla koko kevään ajan ahkerasti ja onnistui kotikatsomon riemuksi yllättämään kokeneemman vastustajansa helsinkiläisjoukkue Ramsin. Trojans jatkoi yllätyksellisillä linjoilla koko kauden ja voitti kaikki muut vastustajansa paitsi kultaa ja hopeaa lopulta voittaneet Roostersin ja MAJS:n. Koska Trojans pelasi samassa lohkossa näiden kahden joukkueen kanssa, turkulaiset eivät päässeet mitaliotteluihin, mutta voittivat kuitenkin alemman loppusarjan. Liitto valitsikin vuonna 1982 Trojansin vuoden joukkueeksi.


Kansainvälisille kentille

Vuoden 1982 syksyllä Trojans pääsi harjoittelemaan Impivaaran jalkapallohalliin. Keväällä 1983 Trojans voitti karsintaottelut ja joukkue matkusti Pariisiin edustamaan Suomea kansainvälisessä turnauksessa. Turnaukseen osallistui kaksi joukkuetta Ranskasta sekä joukkueet Itävallasta ja Suomesta. Trojans eteni turnauksen loppuotteluun kukistamalla Itävallan mestarijoukkueen Wien Ramblocksin. Loppuottelussa Ranskan mestari Spartakus oli kuitenkin turkulaisille liian kova vastus.


Kotimaan kärkikastiin

Jo kolmantena kautenaan Trojans ylsi Vaahteraliigan loppuotteluun. Vaahteramalja V:ssa vastustajana oli helsinkiläinen East City Giants, joka vei mestaruuden vakuuttavasti numeroin 45-7. Kaksi seuraavaa kautta sujui Trojansilta heikommin, mutta vuonna 1987 turkulaiset olivat jälleen loppuottelussa. Välierässä kaatui FT Scotch 28-7 ja Vaahteramalja VIII:ssa vastaan asettui Helsinki Roosters. Tasainen kamppailu päättyi Roostersin voittoon vain yhden maalin erolla 14-7.


Video pronssiottelusta 1991 Turku Trojans-Tampereen Ilves

Suomen Buffalo Bills

Neljän vuoden tauon jälkeen, vuonna 1992, Trojans taisteli jälleen tiensä Vaahteraliigan finaaliin. Välieräottelussa Trojans kaatoi riemukkaasti Roostersin 20-7, mutta Vaahteramalja XIII:ssa tuttu vastustaja East City Giants päihitti jälleen turkulaiset, tällä kertaa numeroin 34-14. Sama kuvio toistui kahtena seuraavanakin kautena. Vuonna 1993 Trojans voitti välierässä Roostersin huipputiukan ottelun jälkeen 28-24 mutta loppuottelussa Giants vei kultamitalit vain kolmen pisteen erolla 23-20. Seuraavana vuonna Trojans nuiji välierässä jälleen Roostersin, tällä kertaa selvin 29-7 luvuin, mutta finaalissa Giants oli lähes samoin numeroin troijalaisia parempi, lopputulos 24-7. Jatkuvat finaalitappiot saivat turkulaiset itseironisesti kutsumaan joukkuettaan Suomen Buffalo Billseiksi. Buffalo hävisi vuosina 1991-1994 neljä perättäistä NFL loppuottelua Super Bowlia.


Roostersin valtakausi

Vuonna 1995 alkoi Vaahteraliigassa Roostersin vahva dominointi, kun kuutena seuraavana vuotena joukkue otti kuusi perättäistä mestaruutta. Loppuotteluissa kaatuivat ensin East City Giants kahdesti, sitten Porvoo Butchers, vuosina 1998 ja 1999 Trojans ja vuonna 2000 Seinäjoki Crocodiles. Kaudella 1995 Trojans sijoittui sarjassa vasta kuudenneksi, mutta siitä eteenpäin turkulaiset olivat kymmenen vuotta putkeen playoffeissa. Kausina 1996, 1997 ja 2000 Trojans pelasi pronssiotteluissa, joista kahdesta viimeisestä mustapaidat poistuivat mitalit kaulassa.

Trojansin amerikkalaisvahvistus kaudella 2001: Romy Gray

Kaudella 2001 Trojansin amerikkalaisvahvistuksina pelasivat Mike Lueckeman sekä kuvassa ECG:n puolustusta ohittava Romy Gray.

Kuva: Kari Toivonen


Kohti kaivattua mestaruutta

Koko Vaahteraliigan historian ajan mestaruus oli aina päätynyt pääkaupunkiseudun joukkueelle. Vuoteen 2000 mennessä jaossa olleesta 21 mestaruudesta Roosters oli voittanut kaksitoista ja ECG viisi. Coltsilla mestaruuksia oli kaksi ja yhden kerran Vaahteramaljan voitto oli mennyt Polille ja Tikkurilan TAFTille. Yleisesti odotettiin, että Trojans olisi ensimmäinen kehäkolmosen ulkopuolinen mestari. Toisin kuitenkin kävi. Historiallisen mestaruuden ehti ensin nappaamaan Seinäjoki Crocodiles, joka päihitti Roostersin Vaahteramalja XXII:ssa vuonna 2001 tiukkaakin tiukemman taistelun jälkeen vain kahdella pisteellä.

Trojansin mitaliketju jatkui samana vuonna pronssimitalilla mutta jo seuraavalla kaudella Trojansille tarjoutui tilaisuus yrittää kauan odotettua mestaruutta. Roosters oli kuitenkin vielä liian kova pala purtavaksi ja hopeamitalit ripustettiin turkulaisten kaulaan Vaahteramalja XXIII:n päättyessä jo kahdeksannen kerran.

Talvella 2003 Trojans panosti aikaisempaa enemmän joukkueen valmennukseen. Vanhoista kokeneista pelaajista koottiin eri pelipaikoille omat erikoisvalmentajat ja huomiota kiinnitettiin myös lihashuoltoon ja juoksunopeuteen. Ulkomaalaisvahvistuksiksi Trojans onnistui saamaan erinomaiset pelimiehet, pelinrakentaja Clinton Pattersonin ja tukimies Marlon Grierin. Moni asia loksahti kesän aikana paikoilleen ja Vaahteramalja XXIV lunasti lopulta yli 20 vuoden turkulaisodotukset. Trojans vei mestaruuden voittamalla arkkivihollisensa Helsinki Roostersin numeroin 21-16.

Trojansin mestaruuden juhlintaa kauden 2004 päätteeksi

Kahdeksan hopean jälkeen mestaruus maistui hyvältä.

Kuva: Kari Toivonen

Kaudella 2004 Trojans jatkoi vahvoja otteita. Pelinrakentajaksi saapui Hannover Collegesta Brett Dietz, joka myöhemmin loi vakuuttavan uran USA:n areenaliigoissa. Puolustuksen vahvistuksena oli tukimies Scott Power. Trojans pelasi tappiottoman runkosarjan, mutta hävisi Vaahteramalja XXV:ssä Helsinki Roostersille 28-49.

Trojans nuorennusleikkauksen edessä

Vuosi 2005 toi paljon muutoksia. Moni kokenut pelaaja, joka jatkoi uraansa vielä mestaruusvuoden jälkeen pitkälti EFL-pelien kannustamana, lopetti nyt uransa. Voimakkaasti nuorentunut joukkue ylsi kuitenkin amerikkalaisvahvistustensa pelinrakentaja Chris Dapoliton ja laitahyökkääjä Jamal Allenin avustamana pronssiotteluun, jossa himmeimmät mitalit pokkasi Helsinki Roosters.

Trojans lähti kauteen 2006 uuden päävalmentajan, Kim Grönlundin luotsaamana. Ulkomaalaisvahvistukset tulivat tällä kertaa Kanadasta. Pelinrakentaja Charles "Chuck" Guedo tuli Calgarystä ja laitahyökkääjä Dan Mott Torontosta. Loukkaantumisten sävyttämästä kaudesta jäi käteen viides sija.

Seuraavana vuonna Trojans palasi takaisin amerikkalaisiin vahvistuksiin ja turkulaisjoukkuetta vahvistivat Marylandin Ryan Mitch ja semipro-liigojen konkari Johnell Wyatte, joka laitahyökkääjän pelipaikan lisäksi hallitsi lähes kaikki muutkin tontit. Lisäksi joukkuetta vahvisti englantilainen London Olympiansista tullut keskushyökkääjä Xavier André. Johnell Wyatte loukkasi polvensa kauden puolivälissä ja häntä paikkaamaan saapui Valley Trojansista Kaliforniasta Malaki Lesa, joka hänkin loukkaantui muutaman ottelun jälkeen. Tiukan pudotuspelipaikoista käydyn kamppailun jälkeen Trojans jäi lopulta sarjan kuudenneksi.

Rautiaisen paluu

Kaudelle 2008 Trojans uudisti valmennustaan ja turkulaisia 90-luvulla menetyksekkäästi valmentanut Jarmo Rautiainen palasi edustusjoukkueen päävalmentajaksi ja koko seuran valmennuspäälliköksi. Lupaavalta vaikuttanut kausi hajosi jo ennen sarjan alkua, kun amerikkalainen pelinrakentaja Jayson Davis loukkaantui muutama päivä ennen avausottelua. Muut ulkomaalaisvahvistukset olivat edelliskaudelta tutut Johnell Wyatte ja Malaki Lesa. Trojansin sijoitus vuonna 2008 oli jälleen kuudes.

Davisia tuurannut Joonas Andersson vakuutti valmennusjohdon kauden 2008 esiintymisillään ja seuraavaan kauteen päätettiin lähteä kotimaisella pelinrakentajalla. Anderssonin heittojen pääkohteeksi sekä tarvittaessa varamieheksi kaavailtiin mestarivuoden pelinrakentajan Clint Pattersonin käsin Trojansille poimimaa WR/QB Trent Usheria. Järkytys turkulaisleirissä oli suuri, kun Trent ajoi vain hetkeä ennen Suomeen lähtöään kolarin, joka lopetti hänen uransa.

Viime tingassa hätiin saatiin USC Trojansissa third string QB Billy Hart ja Anderssonin QB-toiveet piti haudata vielä vuodeksi. Muut ulkomaalaisvahvistukset olivat RB Gerard Hamlett ja DB Marques Dailey. Kukaan vahvistuksista ei osoittautunut maineensa veroiseksi ja muutenkin kaudesta 2009 tuli täydellinen mahalasku. Sarjataulukon viimeinen sija oli Trojansin huonoin sitten kauden 1989. Trojans kuitenkin säilytti sarjapaikkansa kolmen muun joukkueen liigakriteereissä olleiden puutteiden vuoksi.

Alamäki jyrkkenee

Vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuoliskolla alkanut alamäki jyrkkeni ja vuosina 2010, 2011 ja 2012 Trojans voitti kaikkiaan vain kolme ottelua. Päävalmentajana tuolloin toiminut Pauli Ojanen joutui todistamaan turkulaisjoukkueen historian pisintä tappioputkea, joka alkoi 10.8.2010 Trojansin hävittyä Butchersille 0-48 ja päättyi lähes kahden vuoden päästä 29.7.2012, kun Oulu Northern Lights kaatui viimein yläkentällä hyökkäyskilpailun jälkeen 16-13. Voitto jäi kuitenkin kauden ainoaksi ja kausi 2012 päättyi edellisen vuoden tapaan Vaahteraliigan jumbosijaan.


Voitto Northern Lightsista katkaisi ennŠtyspitkän tappioputken

Trojansin 30. juhlavuosi oli totaalinen pannukakku, ja oli aika tehdä radikaaleja ratkaisuja. Syksyllä 2012 johtokunta ehdotti jäsenistölle vapaaehtoista pudottautumista I divisioonaan. Vaikka urheilullisilla mittareilla Trojans oli putoajan paikalla, joukkue olisi kuitenkin muiden liigakriteerien perusteella voinut säilyttää paikkansa Vaahteraliigassa. Äärimmäisen tiukassa äänestyksessä Trojans päätti hakea vauhtia sarjaporrasta alempaa.

Trojans syntyy uudelleen

Divariin pudottautuminen jakoi voimakkaasti mielipiteitä ja alku olikin erittäin hankala. Valmentaja joukkueelle saatiin vasta kevään kynnyksellä ja sekin erikoisten sattumien summana. Serbiassa pelannut Stan Bedwell oli lupautunut valmentamaan Trojansia, mutta pääsisi Suomeen vasta kesäkuussa. Bedwellin yllättäen loukkaannuttua heti kauden alussa hänen sopimuksensa serbialaisjoukkueen kanssa purettiin ja hän oli vapaa tulemaan Turkuun.


Trojans-Nokia Ghosthunters

Bedwell otti nopeasti joukkueen haltuun ja tunnelma Trojansissa alkoi vähitellen muuttua toiveikkaaksi. Kauden ensimmäinen ottelu Nokia Ghosthunteria vastaan voitettiin vaivoin, mutta sen jälkeen Trojans oli täysin pysäyttämätön divarissa. Hyvä meininki sai monen alkuvuodesta vielä epäröineen pelaajan palaamaan joukkueeseen ja mukaan liittyi muutama jo uransa kertaalleen lopettanutkin pelaaja. Bedwell sai mukaan myös Washington Redskinsissä pelanneen puolustuksen linjamiehen Aki Jonesin. Voitot ruokkivat itseluottamusta ja kausi päättyi Spagettimaljan selvään voittoon elokuussa 2013.

Kunnianpalautus

Divarin voitto antoi Trojansille mahdollisuuden pyrkiä takaisin Vaahteraliigaan. Päävalmentajaksi nousi edellisen kauden puolustuksen koordinaattori Mikko Virolainen, joka aloitti nopeasti Vaahteraliigakelpoisen joukkueen rakentamisen. Myös varainkeruu käynnistettiin varhaisessa vaiheessa. Trojans sai pääsponsorikseen Anders Innovationsin, minkä myötä joukkueen nimeksi tuli Anders Trojans.

Trojans sai liigalisenssin ja onnistuneiden rekrytointien ansiosta imu Turun suuntaan oli pelaajamarkkinoilla kova. Ennen kauden alkua Trojansia pidettiin yhtenä liigan ennakkosuosikkina. Ulkomaalaisvahvistuksina joukkueessa nähtiin RB Jocques Crawford, WR Rodney Brown Jr., LB Antonio Harris, DB Chris Poston sekä unkarilainen OL Daniel Menczel.

Kausi 2014 olikin Trojansille varsinainen kunnianpalautuksen vuosi. Kauden aikana Trojans hävisi vain yhdelle joukkueelle, Helsinki Roostersille, joka voitti molemmat runkosarjan kohtaamiset niukalla marginaalilla ja vei myös lopulta Vaahteramaljan voiton lukemin 21-7. Trojansin historian kymmenennessä hopeassa oli kuitenkin kultainen reunus, sillä joukkueen taival kahdessa vuodessa liigajumbosta divarin kautta Vaahteramaljaan hakee vertaistaan.

Mitaliputkeen

Anders Trojans vahvistui seuraavaksi kaudeksi vielä entisestään ja alku vuoden 2015 liigassa olikin erinomainen viime kauden mestarin, Roostersin kaatuessa avausottelussa selvästi. Kauden aikana loukkaantumiset alkoivat kasaantua ja mm. pelinrakentajaksi hankittu Robert Johnson joutui jättämään kauden kesken, samoin DB Chris Poston. Kesken kauden pelinrakentajaksi hankittiin viime kaudelle Roostersin mestaruuteen vienyt Sean Shelton. Muita vahvistuksia olivat Daniel Menczel, ranskalainen DL Camille Gruel sekä Postonin tilalle hankittu DB Marcus Bratton.

Niukkaakin niukemmat tappiot Butchersille ja Crocodilesille toivat Trojansille välierävastustajaksi kauden aikana vahvistuneen Roostersin. Välierässä Trojansin RB Rickey Stevens ei pystynyt pelaamaan, eikä Roostersilla ollut vaikeuksia selvittää tietään loppuotteluun Trojansin jäädessä pronssille.

Kauteen 2016 Anders Trojans alkoi valmistautua jo varhain syksyllä kiinnittämällä joukkueeseen aikaisemmin Seinäjoki Crocodilesissa ja Porvoon Butchersissa hyvin pelanneen WR/DB Roman Runnerin. Joc Crawfordin piti palata Turkuun, mutta suunnitelmien muututtua keskushyökkääjäksi hankittiin Buffalo Billsin portteja kolkutellut Chris Douglas. Puolustuksen takakenttää vahvistamaan tuli DB Cameron Gupton. Muita vahvistuksia olivat unkarilainen DL Daniel Stadler sekä britti-DL James Perrineau. Pelinrakentajan paikalle sovitettiin maajoukkueesta tuttu Miro Kadmiry. Daniel Menczel jatkoi tänäkin vuonna Turussa. Merkittävä lisäys joukkueeseen oli myös hyökkäyksen koordinaattori Kim Wikström.

Loukkaantumisia alkoi tulla jo ennen ensimmäistä peliŠ ja kauden aikana varsinkin puolustus kärsi useiden aloituskokoonpanon pelaajien isoista loukkaantumisista. Heittokäden ongelmista kärsineen Kadmiryn korvasi amerikkalainen Max Shortell, puolustuksen linjaa paikattiin saksalaisella Timm Kaminskilla ja britti Niall Scott-Grantilla, ja viime vuodesta tuttu LB Camille Gruel palasi Turkuun kauden Ranskassa päätyttyä.

Yhtenä ennakkosuosikkina kauteen lähteneen Trojansin suorituskyky heikkeni loukkaantumisten myötä paljon, mutta joukkue ylsi silti runkosarjan kolmanteen sijaan. Välierässä Roosters hyödynsi Trojansin pallonmenetykset ja eteni helposti loppuotteluun. Trojansille kuitenkin pronssia ja kolmas perättäinen mitalisija. Trojansin 34 Vaahteraliigakaudesta puolet eli 17 on päättynyt mitalisijoitukseen.

Sijoitukset