31 - 7

Välierä: Roosters - Trojans

28.8.2016 – Helsinki, Brahe klo 15.30

31 - 26

Crocodiles - Trojans

19.8.2016 – Seinäjoki klo 18.30

22 - 37

Butchers – Trojans

13.8.2016 – Porvoo, keskuskenttä klo 15.00

28 - 25

Royals - Trojans

31.7.2016 – Vaasa, Kaarlen kenttä klo 14.00

39 - 0

Trojans - Saints

24.7.2016 – Turku, yläkenttä klo 16.00

Haastattelusarja alkaa: kuulustelussa tuomari Vesa Palokas

12.10.2004 klo 16:29

Amerikkalaista jalkapalloa seuratessa huomio kiinnittyy yleensä upeisiin pelisuorituksiin ja sankaritekoja tekeviin tähtipelaajiin, mutta loppujen lopuksi kentän tärkeimmät kaverit ovatkin ne, jotka yrittävät mahdollisimman vähän vaikuttaa pelin kulkuun, nimittäin tuomarit. Mutta mikä saa ihmisen ryhtymään oikeudenjakajaksi? Asiaa yritetään valottaa tuomari Vesa Palokkaan haastattelun kautta.

Palokas

Nimi ja ikä, kotipaikka?

Nimi on Vesa Palokas ja ensimmäsen kerran kajautin taisteluhuudon ilmoille Tammikuussa -67 Etelä-Saimaan Keskussairaalassa, Lappeenrannassa päivää ennen Super Bowl I:n pelaamista.

Miten tutustuit amerikkalaiseen jalkapalloon ja miten päädyit tuomariksi?

Kaiken näköisten ja kokoisten pallojen kanssa tuli pelattua, kunnes vuonna -85 tutustuin kaveriin nimeltä Jussi Virsunen. Sälli kertoi pelaavansa Amerikkalaista Jalkapalloa Imatralla, jossa joukkue oli perustettu vuotta aiemmin, ja pyysi mukaan katsomaan heidän treeneihinsä. Niinhän sinä kävi, että kolmansissa treeneissä oli sitten jo kamat päällä ja tuli sitä pari komeaa mustelmaakin jo hankittua.

Kaudeksi -86 pelipaikka vaihtui DT:stä DE:ksi ja sillä tontilla viihdyttiinkin sitten kaikki Flashissä pelatut kaudet aina kauteen -88. Lisäksi kaudella -86 olin joukkueen potkaisija ja joskus sain käydä vierailemassa hyökkäyksen linjassakin Guardin ja Centerin paikoilla.

Vuodelta -87 on mukaan jäänyt A-junnujen hopea-mitsku Joensuun Wolves:n riveistä, jossa olin lainapelaajana. Finaalissa oli muuten vastassa Trojans jonka puolustus piti kustannuksellamme kunnon peijaiset ja Wolves-hyökkäyksen -12 yardissa...

Vuonna -89 oli sitten harmaat takana ja muutto edessä. Suuntana oli Turku, josta oli löytynyt opiskelupaikka seuraavaksi 1,5 vuodeksi. Ja samalla reissulla ollaan vieläkin. Törmäsin punttiksella tutun näköiseen kaveriin, jonka muistelin olleen mukana Trojansin II-joukkueen mukana Imatralla -86. Tuo mies oli Hannu Koivusalo, jonka neuvomana löysin itseni seuraavana iltana Trojansin treeneistä. Pelaaminen tosin jäi vain yhden kauden mittaiseksi kun työelämä vei miehen seuraavaksi 11 vuodeksi.

Comebackin aika tuli vuonna 2000 kun Piikkiöön perustettiin uusi jefuseura; Oakmen. Peliajasta ei ollut puutetta kun pienellä porukalla puskettiin kaikkiin suuntiin ja kauden 2001 jälkeen oli aika vaihtaa kypärä ja harttarit fläppitauluun ja pilliin sekä valmentajan että toiminnanjohtajan pesteihin kaudeksi 2002.

Kaudella 2003 olin vielä toiminnanjohtajana Oakmenissa ja siinä sivussa virallisemmin joukkueen omana tuomarina. Tällöin tutustuin myös Länsirannikon Viheltäjien porukkaan ja huomasin miten hyvä tekemisen meininki heillä oli aina kentällä ollessaan. Siirtyminen tuomariksi tapahtui siten kuin itsestään selvänä jatkeena pelaamisen ja valmentamisen jälkeen.

Tuomarihomman huonoja puolia?

Edottomasti se, ettei sitä pääse treenaamaan missään muualla kuin pelissä ja pelissä ei treenata. Pelivideoita voi katsoa vaikka satoja tunteja ja sääntökirjan lukea etu- ja takaperin ulkoa, mutta todellista pelitilannetta ei voita mikään.

Palokas2

Miten yleisön, pelaajien ja valmentajien kommentit vaikuttavat työhösi?

Yleisön 'kannustus' kuuluu katsomoon, mutta ei juurikaan kentälle, enkä ainakaan ole vielä kuullut sitä niin selvästi, että olisin jäänyt sitä kuuntelemaan. Pelaajien ja valmentajien protestointi tuomioita kohtaan on mielestäni jopa suotavaa. Silloin kun pelaaja tai valmentaja elää täysillä pelissä, on tunne aina vahvasti mukana. Aina eivät tuomarin ja valmentajan näkemykset käy yksiin, eivätkä saakaan. Tuuliviirin paikka on katolla, ei kentällä.

Tuomariurasi suurin kohokohta tai pahin töppäys?

Toki 'rähmäyksiäkin' on tullut raitapaita päällä tehtyä. Kuten 'All American' ennenaikainen vihellys joka kuului taatusti Yläkatsomon vimeiselle penkiriville asti... Mutta toki positiivisia kokemuksia on paljon enemmän.

Parasta tässä onkin se, että saa olla osa tätä peliä. Antaa jokaiselle pelaajalle mahdollisuus keskittyä omaan tekemiseen, pelata, onnistua ja auttaa omaa joukkuettaan. Ja nähdä tuon pelaajan maskin takana silmät, jotka hehkuvat halusta tehdä lisää hyviä suorituksia... Siksi minä haluan olla tuomari ja osa tätä peliä!

Onneksi meillä on täällä Länsi-Suomessa kohtuullisen hyvä tilane tuomarimäärän suhteen ja mikä tärkeämpää, hyvin yhtenäinen porukka. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että se pahin peikko tuomariksi ryhtymiselle oli oman 'kypärän' sisällä ja epäily siitä, miten pärjäisi. Muutamaa peliä myöhemmin oli fiilis jo ihan toinen ja tilalle oli tullut halu oppia. Tuo oppiminen on edelleen vaiheessa joten aion olla kentän tulppana vielä pitkään...

Hyvää harjoituskautta kaikille laji-ihmisille!
Vesa Palokas
LäRVi