xx - xx

Saints - Trojans

15.6.2017 – Tampere, Pyynikki klo 18.30

xx - xx

Huskies - Trojans

5.6.2017 – Hämeenlinna, Kauriala klo 18.30

0 - 38

Trojans - Butchers

25.5.2017 – Turku, yläkenttä klo 18.30

2 - 31

Trojans - Royals

15.5.2017 – Turku, yläkenttä klo 18.30

3 - 39

Trojans - Roosters

6.5.2017 – Turku, yläkenttä klo 13.00

Ex-Trojansin Tuomas Niemelän kyydissä

28.03.2007 klo 00:21

Teemu Paukkula törmäsi entiseen pelikaveriinsa yllättävässä paikassa – lentokoneen ohjaamossa. Mikäs sen mukavampaa kuin kauniina lauantaipäivänä körötellä 650km/h luottaen entisen runningbackin tarkkoihin ohjausliikkeisiin. Annetaanpa Teemun itse kertoa...

tuomas1Tuomas Niemelän vauhti on ilmassa vielä kovempi kuin nurmella.

Olin lähdössä kaverini Danin luo Lontooseen viettämään mukavaa lauantai-iltaa ja haastamaan golfmestarin sunnuntaina kierrokselle – jälleen ilman sitä kuuluisaa vihreää korttia. Trojans-open, here I come! Matka itse määränpäähän, sumuiselle ja sateiselle saarelle, kulki Helsingin kautta, joten ensin piti matkustaa Turusta Helsinkiin. Jännittyneenä odottelin Turun päässä myöhässä olevaa konetta. Kävellessäni jonottamaan koneen takaosan sisäänkäynnille huomasin, kuinka tyylikkäästi pukeutunut lentokapteeni pilottilasit silmillään käveli minua kohti käsi ojossa. Hetken jo luulin itse Top Gunin tähdellä olevan minulle jotakin asiaa, kunnes huomasin, että tummien lasien takaa paljastuikin ystäväni ja vanha pelikaverini Tuomas Niemelä. Iloinen jälleennäkeminen sattui todella sopivasti näin hieman lentopelkoiselle kaverille, vaikka työkseni joudunkin aika useasti lentelemään.

tuomas2Mutta näkeekö noista, mitä kello on?

Tuomaksen kanssa Trojansissa mestaruusvuonna 2003 ja Eurobowlissa 2004 pelanneena tunsin hänet kovaotteisena pallonkantajana ja blokkaajana sekä melkoisena pöhköpäänä, toki hyvässä merkityksessä, joten ensimmäinen kommenttini olikin: "uskaltaako sinun kyytiisi tulla?". Tuomas vastasi rauhallisesti "totta kai" jatkaen leveällä rovaniemen murteella: " laitaha laukku sissään ja tuleha sie tonne ohjaamoon ni jutellaan".

tuomas3Tuomaksella oli lennolla aikaa etsiskellä myös sopivaa mökkitonttia."

En ollut uskoa todeksi että pääsisin koko lennon, sekä nousun että laskun, ajaksi ohjaamoon. Laitoin laukkuni etummaisen penkin alle ja sanoin polleasti stuertille että voisitko käydä ohjaamosta kysymässä joko sinne saa tulla. Pääsin heti sisään mutta jo ovella epäonnekseni huomasin, ettei näin pienessä koneessa ohjaamossa olisikaan tilaa kolmelle. Tuomas sanoi kuitenkin, että peremmälle vaan. "Laita ovi kiinni, taita istuin alas ota ne nelipistevyöt päällesi". Uskomatonta, mutta ohjaamoon itse asiassa mahtui kolme henkilöä! Kaksi pilottia edessä ja minä takana keskellä ns. raketin paikalla. Vyöt kiinni ja jalat keskikonsolin jalkatapeille.

tuomas4Näköalat lentokoneen ohjaamossa tuovat mieleen USS Enterprisen komentosillan. Puuttuu vain Dr. Spock.

Luulin säästyväni lentoemojen pelastusliivihuidonnalta, jossa uskotellaan, että pakkolaskutilanteessa kaikki pelastautuvat laittamalla liivit päälle ja puhaltamalla pilliin, mutta ei sittenkään. Tuomaksen työkaveri alkoi kertoa minulle turvallisuusmääräyksiä seuraavasti: "Tuossa vasemmalla puolellasi näkyvät punaiset kahvat. Paina niitä ja vedä samalla tuosta letkusta, niin saat itsellesi happinaamarin. Yläpuolella olevastasi vivusta kääntämällä ja kahvasta vetämällä aukeaa ohjaamon kattoluukku ja takana oikeallasi olevan lasin takana oleva sentin paksu naru pitää heittää luukusta läpi, jotta pääset laskeutumaan turvallisesti koneen katolta". Seuraavaksi sain päähäni kuulokkeet kommunikointia ja äänenvaimennusta varten. Erikoista näissä kuulokkeissa oli se, että sain samalla kuulla pilottien ja eri kaupunkien lennonjohtojen keskustelua, joka näin maallikon korvissa kuulosti jefupelikirjalta suoraan taisteluplaneetta Galakticasta. Itse keskustelu pilottien kanssa oli lyhyttä ja katkonaista johtuen kuulokkeisiin tulvivasta informaatiosta, jota oli varmasti enemmän kuin NFL-koordinaattorien huoneissa molempien joukkueiden sky-boxeissa yhteensä.

tuomas5Kaikeksi onneksi Teemun kädet eivät ylettyneet kojetaululle ja Tuomas sai huolehtia koneen ohjaamisesta.

Havaitsin heti, että itse koneen ohjaaminen ei ole niin vaikean näköistä, kuten usein olen kuullutkin, mutta se varmaotteinen tietämys kaikista ohjaamon nappuloista, check-listoista jsekä kommunikointi pilottien ja lennonjohtojen kesken tuntui todella monimutkaiselta ja haastavalta. Tuo kaikki tuli esille varmasti paremmin tällä lyhyellä lennolla, kun nousun ja laskun välissä oli vain n. 20 minuuttia. Tuossakin vähäisessä ajassa ystävällinen Tuomaksen pilottikaveri ehti kertoa mittareiden merkitystä samalla, kun Tuomas selvitti minullekin tutumman navigointilaitteiston toimintaa. Pilottien vähemmän muodollinen keskustelu vaihteli Bodom-järven jäätilanteesta Tuomaksen sopivan merenrantatontin etsintään Länsi-Helsingistä.

Laskeutumisen ohjauksesta vastasi Tuomas ja laskeutuminen sivutuulen heittelemänäkin sujuin varsin mallikkaasti. Laskeutumisen ja rullauksen jälkeen kiitin pilotteja mahtavasta kokemuksesta ja iloitsin siitä, että nyt se vähäinenkin työmatkojani rasittanut lentopelko on poissa. Koneestapoistumisruuhkan aikana Tuomas ehti vielä selvittää että toinenkin entinen Trojans-Fullback, Tiitinen, lentää usein samaa reittiä ja tiesi, että heidän lisäkseen koneita on ohjaamassa ainakin kaksi entistä jenkkifutaajaa. Se ei rauhoittane kenenkään mieltä näissä lentävissä rautamöhkäleissä, mutta ainakin omalta osaltani voin sanoa, että tämä kokemus toi valaistusta itse lentämiseen ja matkustamiseen.

Tuomas Niemelä lähettää terveisensä koko Trojans-organisaatiolle ja toivottaa onnea ja menestystä tulevalle kaudelle 2007.

Teksti: Teemu Paukkula.