xx - xx

Saints - Trojans

15.6.2017 – Tampere, Pyynikki klo 18.30

xx - xx

Huskies - Trojans

5.6.2017 – Hämeenlinna, Kauriala klo 18.30

0 - 38

Trojans - Butchers

25.5.2017 – Turku, yläkenttä klo 18.30

2 - 31

Trojans - Royals

15.5.2017 – Turku, yläkenttä klo 18.30

3 - 39

Trojans - Roosters

6.5.2017 – Turku, yläkenttä klo 13.00

C-SM: Trojans pronssille!

22.08.2010 klo 12:28

Valmistautuminen otteluun sujui kahden viikon aikana todella hyvin ja varsinkin peliviikon harjoittelussa oli sellaista henkeä, että pelipäivältä saattoi odottaa paljon. Trojansin amerikkalaisvahvistus Johnell Wyatte, joka on myös osallistunut pelaajien valmentamiseen, on pitkin kesää kehunut nuorten pelaajiemme potentiaalia. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen peli, johon hän itse pääsi paikan päälle mukaan. Tälläkin kertaa vain ottelun ensimmäiselle puoliajalle, nimittäin futiksen lisäksi menevää puhemusiikkia tekevällä Johnellilla oli keikka Helsingissä samana iltana. Johnellin läsnäolo toi pelaajille selvästi lisää näyttämisen halua, joka auttoi saamaan ottelun oikeille urille heti alusta alkaen. Lumipalloefektin tavoin onnistumiset heti alussa loivat lisää itseluottamusta ja tahtoa, joka vastaavasti samalla vauhdilla hävitti sitä vastustajalta.

Trojans sai ensimmäisen hyökkäysvuoron noin 40 jaardin linjalta. Mikael Koho ei aikaillut, vaan otti ensimmäisen juoksun keskeltä läpi linjasta ja avoimelle kentälle päästyään luki hyvin blokkeja kuljettaen pallon saman tien maaliin. Lisäpisteyrityksessä aloitussyöttö ei aivan osunut kohdalleen, joten Teemu Thorström turvautui varasuunnitelmaan ja juoksi pallon itse maalialueelle yhden pisteen arvoisesti. Tilanne oli näin 7-0. Oulun hyökkäysvuorot olivat pääsääntöisesti hyvin lyhyitä, koska Trojansin puolustus paitsi pysäytti etenemisyritykset, pakotti uskomattoman määrän pallonriistoja.

Seuraavat pistesuoritukset olivat tutun monitoimimiehen käsialaa. Tällä kertaa tight endiä eli sisempää laitahyökkääjää pelannut Tino Vainio juoksi ensin thin post- kuvion takapuolustajien väliin, Oulun tukimiesten unohtaessa reitittämisen, ja Thorströmin tarkka heitto löysi Tinon maalialueelta. Juuso Mäkisen jalka lauloi lisäpisteen sisään kahden pisteen arvoisesti. Oulu blitzasi uloimmat tukimiehensä lähes jokaisella yrityksellä jättäen matalan alueen lähellä sivurajaa haavoittuvaksi heitoille. Seuraavaksi Tino koppasikin Thorströmin tarkan heiton quick out-kuviossa ja stiff armin pudotettua kulmapuolustajan kentän pintaan juoksi loput jaardit maaliin saakka. Juuson jalka oli edelleen erehtymätön ja näin puoliajalle mentiin lukemissa 23-0.

Seuraavalla puoliajalla nähtiin kaksi maalia. Ensimmäisessä laitahyökkääjä Jaakko Tirkkonen karautti tylysti pystyyn ja poltti takakentän nopeudellaan. Tällä kertaa lisäpisteyritys epäonnistui. Ottelun viimeinen maali olikin puolustuksen käsialaa, kun Oulun pelinrakentajaa riepoteltiin aloituslinjan takana siihen malliin, että peliväline irtosi vapaaseen jakeluun ja Juuso Mäkinen tikkasi uloimman tukimiehen paikalta pallon kantoon ja maaliin. Sama mies potkaisi lisäpisteen taas sisään ja ottelun lopputulokseksi muodostui 37-0.

Ottelu oli kaiken kaikkiaan Trojansin onnistunein, mutta tunnelman latisti pahasti lopussa kaksi loukkaantumista, kun peliaikaa oli enää noin 5 minuuttia jäljellä ja ottelu oli käytännössä jo ratkennut. Ottelun tähdet Mikael Koho ja Tino Vainio loukkaantuivat perättäisillä yrityksillä. Mikael sai ensin kovan iskun jalkaansa taklauksen yhteydessä. Sitten paikkaamaan tullut Tino Vainio loukkasi seuraavalla yrityksellä kätensä. Pelaajien turvallisuus ja hyvinvointi ovat luonnollisesti kaikkein tärkein asia, mutta kaikessa urheilussa toki tapahtuu välillä loukkaantumisia. Onneksi ne ovat kuitenkin harvinaisia, tällä kertaa oli mukana todella huonoa tuuria.


Välähdyksiä pronssipelistä (kuvaaja: Tom Thorström)

Trojansin hyökkäys pääsi tässä ottelussa kunnolla vauhtiin. Mikaelin juoksut upposivat kuin veitsi voihin ja pakottivat Oulun keskittämään voimavaransa siihen. Tämä jätti takakentän avoimeksi heitoille. Vaikka Trojans pääsääntöisesti juoksi, syntyi kuitenkin viidestä maalista kolme nimenomaan heittämällä. Thorströmin heitot osuivatkin tällä kertaa todella hyvin kohdilleen, eivätkä laitahyökkääjät niitä pudotelleet. Useimmissa joukkueissa on yksi ”go-to-guy”, joille palloa paiskotaan, mutta yksi Trojansin vahvuus on ollut usean vaarallisen laitahyökkääjän saaminen kentälle yhtäaikaa. Teemun tarkkoja heittoja koppasi tässäkin ottelussa tasaisesti Juuso Mäkinen, Jaakko Tirkkonen, Tino Vainio sekä Eetu Koho.

Jos Trojansin hyökkäys venyi parhaimpaansa, teki puolustus saman. Puolustuksen linja ja tukimiehet pysäyttivät kaikki Oulun yritykset juosta palloa ja söivät muutenkin kaiken elämän ympäriltään. Päivän taklauskoneina toimivat varsinkin Waltteri Forsbom, Waltteri Varjokivi sekä Tino Vainio. Juoksun pysäyttämisen ohella he antoivat mallikkaasti painetta heittoyrityksillä saaden Oulun pelinrakentajan toivomaan luistimia joululahjaksi. Kova paine helpotti takakentän työtä, joka nappasi ottelussa neljä syötönkatkoa. Jaakko Tirkkonen ja Teemu Thorström ottivat kumpikin yhden ja erinomaisesti kulmapuolustajaa pelannut Eetu Koho ahnehti kaksi. Eetu pelasti myös Oulun lähimmän maalintekoyrityksen antamalla sellaisen iskun maalialueella laitahyökkääjälle, että käsissä jo ollut pallo irtosi epäonnistuneeksi kiinniotoksi. Oulu yritti erilaisia hyökkäysstrategioita ja erilaisia aloitusmuodostelmiakin löytyi kunnioitettava määrä, mutta Trojansin puolustuksessa ei tällä kertaa yksinkertaisesti ollut heikkoa kohtaa. Oululla on muutama todella kovan luokan pelaaja, jotka tekevät isoja pelejä niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin, mutta tällä kertaa heidät saatiin pidettyä aisoissa. Oulussa on myös nuori kehittyvä pelinrakentaja, mutta nyt hänellä ei yksinkertaisesti ollut aikaa heittää juuri muuta kuin pallo pois ennen säkitystä.

Kausi on hyvä lopettaa voitolla. Trojans päätti kauden sarjan kovimmalla voittoprosentilla, mutta voittojen määrää olennaisempaa on toki voittaa oikeat ottelut. Butchers vei mestaruuden Jaguaareilta 24-14(12-8). Tämän kesän perusteella voidaan sanoa, että Trojansin pelaajat ovat ehdottomasti oman ikäluokkansa parhaimmistoa, ja tästä on hyvä lähteä kuntokaudelle hakemaan lisää voimaa, nopeutta ja ketteryyttä ensi kesälle, jotta tilanne myös pysyy sellaisena. Monta isoa pelimiestä jättää nyt C-juniorit, mutta nuoremmista on tulossa ensi kesäksi monta uutta tilalle. Tavoitteet tullaan varmasti asettamaan siis ensi kaudellakin korkealle.

Otto Junttila