31 - 7

Välierä: Roosters - Trojans

28.8.2016 – Helsinki, Brahe klo 15.30

31 - 26

Crocodiles - Trojans

19.8.2016 – Seinäjoki klo 18.30

22 - 37

Butchers – Trojans

13.8.2016 – Porvoo, keskuskenttä klo 15.00

28 - 25

Royals - Trojans

31.7.2016 – Vaasa, Kaarlen kenttä klo 14.00

39 - 0

Trojans - Saints

24.7.2016 – Turku, yläkenttä klo 16.00

Punakone edelleen liian vahva B-junioreille: Roosters-Trojans 31-7(12-0)

03.07.2011 klo 18:43

Trojansin puolustus pelasi kokonaisuutena hyvin. Jos unohdetaan viime hetkien repeäminen olisi Roosters jäänyt 24 pisteeseen. Tämä olisi ollut Roostersin kaltaista joukkuetta vastaan hyvä suoritus ja vähempien pisteiden olettaminen olisi epärealistista. Roostersin vahvat blokit yhdistettynä nopeisiin ja liukkaisiin pallonkantajiin tuottivat muutaman todella näyttävän suorituksen Roostersin puolelta. Trojansin puolustuksen linjassa varsinkin DT Janne Keskinen teki useita tärkeitä taklauksia ja pari säkkiä. Myös nuori DE Olli Jokela pääsi näyttämään kykynsä ja sai säkin sekä taklauksia tililleen. Teemu Thorström ja Aaro Viskari kirjasivat syötönkatkot itselleen.

Roostersin vahva puolustus piti kuitenkin Trojansin poissa maalialueeltaan ja pääosin myös red zonelta. Hyvän hyökkäyksen pitäisi saada tehtyä minimissään aina 24-28 pistettä eli jotain pisteitä kaikilla neljänneksillä. Tällä kertaa hyökkäys ei päässyt tasaiseen etenemiseen. Palloa liikutettiin sekä maata että ilmaa pitkin hyvin, mutta läpi ottelun pelasimme veitsi kurkulla saammeko kolmannella tai neljännellä yrityksellä uudet vai ei. Olennaista hyökkäyksen tehokkuuden arvioinnissa ei ole kuitenkaan kuinka monta kertaa kykenemme saamaan uudet yritykset kolmannella vaan kuinka monta kertaa pystymme saamaan uudet yritykset ensimmäisellä tai toisella yrityksellä.

Roosters käytti voimaansa ja blitzasi ahkerasti pelaamalla läpi ottelun ”heitä jos ehdit”- tyyppisesti. Pääsääntöisesti Thorström ehti ja pelasi jatkuvan paineen alla kylmäpäisesti ja kontrolloidusti. Palloa jaettiin taas tasaisesti Aaro Viskarille, Mikael ja Eetu Koholle sekä edellisenä päivänä Vaahteraliigassa hienosti debytoineelle Juuso Mäkiselle. Juoksupeleissä Waltteri Varjokivi blokasi esimerkillisesti tietä ja otti muutaman kerran itse pallonkantajana tarvittavat jaardit voimalla ja väellä FB paikalla. HB Mikael Koho etsi hyvin juoksuväyliä tässäkin ottelussa. Trojansin ainoa maali syntyi hyvästä draivista, joka alkoi hook n’ ladder- kikkapelistä. Juuso Mäkinen syötti kiinnioton jälkeen puolessa kentässä pallon taaksepäin keskushyökkääjä Mikael Koholle, joka pääsi etenemään vielä hyvän matkaa lisää Roostersin red zonelle. Kikkapeli olisi ollut varmasti maalissa, mutta syöttö tuli sen verran alas että Mikael joutui poimimaan sen jaloistaan eikä näin päässyt jatkamaan täydestä vauhdista juoksua. Hetkeä myöhemmin Thorström laittoi pallon maalialueen takakulmaan ja Juuso Mäkinen taisteli pallon itselleen. Mäkinen potkaisi myös lisäpistepotkun onnistuneesti.

Roosters on nyt toistaiseksi unohdettu koska emme välttämättä pelaa enää tänä kesänä heitä vastaan. Trojans taistelee nyt lohkomme kakkossijasta. Pudotuspelipaikka on siis edelleen tähtäimessä. Trojansin on kuitenkin voitettava sekä Steelers että Taft uudelleen sinne päästäkseen. Molemmat aiemmat kohtaamiset ovat olleet todella tiukkoja ja vastustajan voittaminen uudelleen on aina vaikeampaa. Joskus on vaikea ymmärtää että koska toinen joukkue tietää että heidän on parannettava suoritustaan edellisestä myös meidän on mentävä joukkueena eteenpäin ja nostettava omaa tasoamme voittaaksemme uudelleen. Pelaaja ei koskaan pysy samalla tasolla kuin on tiettynä hetkenä vaan kehittyy aina joko paremmaksi tai huonommaksi. Tässä lajissa pelataan mestaruudesta ja vain mestaruudesta. Trojans on voittanut B-junioreissa SM- kultaa viimeksi vuonna 1991. Kyseessä on siis jonkinasteinen juhlavuosi kun tasan 20- vuotta tulee täyteen. Uskon edelleen että tämä on meidän vuosi. Tarina ei ole hyvä, jollei matkalla ole muutamaa töyssyä.

Wyomingin yliopiston valmentaja Dave Christensenillä on mielenkiintoiset pelaajaprofiilit, jotka kuvaavat ”wannabe”- pelaajaa ja ”champion”- pelaajaa. ”Wannabe”- pelaajalla ei ole ylpeyttä. Hän ei välitä voittaako vai häviääkö joukkue. Hän seuraa lauman mukana. Hän luulee tietävänsä kaikesta kaiken ja vastustaa uusia ideoita. Keksii tekosyitä ja valittaa kaikesta. Näyttää hyvältä vähemmän tasokkaita joukkueita vastaan, mutta huonolta isoissa peleissä kun meno kovenee. Lopettaa pelaamisen tappion häämöttäessä.

”Champion”- pelaaja haluaa oppia ja kehittyä. Hän hakee haasteita ja pakottaa itsensä venymään yhä parempiin suorituksiin. Hän näyttää esimerkillään tietä muille ja ansaitsee joukkueensa kunnioituksen. Kehittää fyysistä pelaamistaan kovalla säännöllisellä harjoittelulla jota harjoittaa läpi vuoden. Ei anna periksi eikä välitä kuumuudesta, kylmästä tai kivusta. Ei keksi tekosyitä.

Otto Junttila