7 - 14

Royals - Trojans

19.8.2017 – Vaasa, Kaarlen kenttä 15.30

19 - 6

Trojans - Crocodiles

12.8.2017 – Turku, yläkenttä klo 15.30

35 - 20

Roosters - Trojans

7.8.2017 – Helsinki, Velodromi klo 18.30

31 - 7

Trojans - Saints

29.7.2017 – Raisio, Kerttula klo 15.30

14 - 32

Trojans - Huskies

17.7.2017 – Turku, yläkenttä klo 18.30

Katsaus Trojansin Vaahteraliigakauteen 2011

23.08.2011 klo 16:29

Selviteltäessä Trojansin alavireistä kautta on pakko matkata ajassa kauemmas kuin vain kevääseen 2011. Turkulaisen jenkkifutiksen ylpeyden alamäki alkoi jo vuoden 2004 syksystä, kun pitkälti toistakymmentä kokenutta pelaajaa lopetti samaan aikaan uransa. Samalla katosi järjetön määrä kokemusta ja tietotaitoa, joka ei nyt siirtynytkään luonnollisella tavalla uusille pelaajille.

Kaudella 2005 Trojans ylsi vielä pronssiotteluun pitkälti erinomaisten amerikkalaisvahvistusten tuella, mutta jo seuraavana vuonna materiaalin ohuus ja kokemuksen puute alkoivat näkyä ottelutuloksissa. Trendi oli suoraan laskeva ja ensimmäinen pohjakosketus saatiin 2009, jolloin joukkue jäi sarjassa viimeiseksi.

Talous tasapainossa, mutta kentällä kangertelee

Syksyn 2009 ja kevään 2010 aikana Trojansissa tapahtui paljon organisaatiouudistuksia ja henkilövaihdoksia, ja kokonaan uuden toimintakulttuurin opetteleminen toi hiekkaa rattaisiin. Hyvää oli kuitenkin se, että Trojansin talous on siitä alkaen mennyt koko ajan parempaan suuntaan ja seura on siltä osin varsin hyvässä kuosissa.

Kentällä sen sijaan ongelmat jatkuivat, vaikka voittoja kaudella 2010 tulikin yksi edellistä kautta enemmän. Suurin pulma oli edelleenkin pelaajamateriaalin kapeus ja kokemattomuus. Tiukka talouskuri vaikutti myös siihen, ettei Trojans voinut satsata amerikkalaisvahvistuksiin yhtä paljon kuin muut Vaahteraliigajoukkueet. Kaudesta 2010 selvittiin kuitenkin ilman vaaraa putoamisesta ja ennusmerkit tälle kaudelle olivat varsin lupaavat. Harmillisesti tällä kertaa vastoinkäymiset tulivatkin taholta, johon ei ollut juurikaan mahdollista vaikuttaa.

Katastrofaaliset ulkomaalaisvahvistukset

Kuten olen aiemmin näillä sivuilla todennut, tapahtumat Trojansin jenkkivahvistusten vaiheilla ovat olleet kuin huonosta tv-sarjasta. Kesän aikana Trojans neuvotteli varmaan kymmenen ulkomaalaispelaajan kanssa, joista puolella tusinalla oli sopimuskin solmittuna, silti yhdessäkään ottelussa ei nähty kahta jenkkiä enempää kentällä ja itse asiassa niitäkin otteluita oli vain kolme.

Sopimukset kolmen vahvistuksen kanssa oli neuvoteltu valmiiksi riittävän ajoissa, ja tulossa oli keskushyökkääjä, laitahyökkääjä ja linjamies, jotka kaikki pelaisivat kahteen suuntaan. Linjamies halusi kuitenkin sopimukseensa ehdon, joka sallisi siirtymisen areenaliigaan, jos sopimus sinne syntyisi. Ja sehän syntyi. Tilalle saatiin kuitenkin toinen linjamies, mutta hänen isänsä sairastui ja tulo Suomeen peruuntui.

Lopulta alkuperäisistä vahvistuksista Turkuun saapui vain laitahyökkääjä Carlos Everett. Carlos sai kuitenkin houkuteltua tukimiehenä isossa yliopistossa pelanneen veljensä Earlin liittymään joukkueeseen, ja Earl lennätettiin lähes suoraan koneesta kentälle avausotteluun Jyväskylään. Esitys ei ollut häikäisevä, mutta olosuhteet huomioon ottaen lupaava. Pian ensimmäisen ottelun jälkeen veljesten lähisukulainen kuitenkin joutui onnettomuuteen kotimaassaan ja he joutuivat palaamaan takaisin Yhdysvaltoihin.

Hillitön pelaajaruletti jatkuu

Tästä alkoi hillitön ihmisjahti, jonka seurauksena Turkuun saatiin East Carolinan linjamies Doug Palmer, joka debytoi välittömästi Wolverines-ottelussa. Kolmas ottelu mentiin vielä yhdellä jenkillä, kunnes Oulua vastaan saatiin Palmerin opiskelukaveri Norman Whitley keskushyökkääjäksi. Whitley esitti erinomaisia otteita Oulussa, vaikka oli ollut alle vuorokauden maassa. Sama lupaava meno jatkui seuraavassa ottelussa Rajaritareita vastaan, kunnes mies loukkasi jalkansa ja lähti takaisin kotiin.

Elintärkeään Roosters-otteluun jouduttiin lähtemään taas yhdellä vahvistuksella ja vaikka ottelu hävittiin, yritettiin Palmerin rinnalle etsiä vielä uutta vahvistusta. Yhdelle pelaajalle hankittiin jo matkalippukin, kun kävi ilmi, ettei kaverilla ollutkaan mahdollisuutta lähteä ulkomaille pelaamaan. Lippuja ei tietenkään saatu enää vaihdettua. Suomesta löytyi loppupeleihin Meksikossa yliopistojenkkifutista pelannut Jorge Lopez, joka esiintyi kolmessa viimeisessä ottelussa. Kun Palmer palasi kotiinsa, saatiin kauden lentolippujen määräksi yhdeksän. Määrä, joka totisesti rasitti seuran taloutta.

Loukkaantumisten kavalkaadi

Jenkkivahvistusfarssin rinnalla kulki omien avainpelaajien loukkaantumisten juhlaparaati. Vuorollaan kentän laidalle päätyivät aloittava ykköslaitahyökkääjä, aloittava keskushyökkääjä sekä koko joukko muita avauskokoonpanon pelaajia. Katastrofi oli valmis.

Trojans joutui korvaamaan loukkaantuneet pelaajat muiden pelipaikkojen pelaajilla, jotka vielä pelasivat kaiken päätteeksi kahteen suuntaan. Niinpä Trojans usein pysyi joten kuten pelissä mukana yhden tai kaksi nejännestä, mutta viimeistään toisella puoliajalla pelit repesivät suurinumeroisiksi tappioiksi.

Väärien johtopäätösten vaara

Jenkkifutispiireistä on kuulunut kommentteja, joiden mukaan Trojans ei kuuluisi Vaahteraliigaan ja seuran ongelmia on paisuteltu ehkäpä hieman tarkoitushakuisesti. Tosiasia kuitenkin on, että Trojansin talous, juniorityö ja taustaorganisaatio ovat täysin kunnossa. Tällä kaudella eteen tuli vain sellaisia ongelmia, että niiden selättäminen olisi vaatinut suoranaisia ihmetekoja.

Trojansin tulevaisuus ei siis ole millään muotoa synkkä. Ensi vuosi on seuran 30. juhlavuosi ja tulevaan kauteen panostetaan tavallista enemmän. Valmistelut uutta Vaahteraliigakautta varten on jo aloitettu ja mm. valmennuskuvioista on tulossa todella jännittävät. Uutiset Trojansin kuoppaamisesta ovat siis vahvasti ennenaikaisia. Trojans tulee takaisin, odottakaapa vain!

Kari Toivonen