7 - 14

Royals - Trojans

19.8.2017 – Vaasa, Kaarlen kenttä 15.30

19 - 6

Trojans - Crocodiles

12.8.2017 – Turku, yläkenttä klo 15.30

35 - 20

Roosters - Trojans

7.8.2017 – Helsinki, Velodromi klo 18.30

31 - 7

Trojans - Saints

29.7.2017 – Raisio, Kerttula klo 15.30

14 - 32

Trojans - Huskies

17.7.2017 – Turku, yläkenttä klo 18.30

C-junioreille SM- hopeaa

18.08.2013 klo 16:52

Sateesta huolimatta oli Seinäjoelle saapunut ihan mukava määrä katsojia ja myös Turusta oli saapunut kannatusjoukot paikalle U17 finaaliin. Esittelyjen ja Maamme- laulun jälkeen potkaistiin pallo ilmaan ja peli käyntiin. Crocodilesin hyökkäys piti palloa lähes koko ensimmäisen neljänneksen ensimmäisellä hyökkäysvuorollaan edeten juoksemalla kohti Trojansin päätyä ja veikin pallon lopulta maaliin saakka. Trojansin ensimmäinen hyökkäysvuoro lähti liikkeelle pari minuuttia ennen neljänneksen vaihtumista lupaavasti. Pallo liikkui sekä heittämällä että juoksemalla, mutta neljänneksen vaihduttua alkoi Crocodilesin red zonella peli takkuamaan ja vaikka matkaa oli ainoastaan jaardin verran maaliin tuli rangaistuksen jälkeen takapakkia sen verran että tasoitus jäi haaveeksi.

Loput toisesta neljänneksestä jäi asemasodaksi ja lukuisia pallon rähmäyksiä nähtiin. Vesisade teki pelivälineen liukkaaksi molemmille joukkueille, mutta Crocodilesin pro- muodostelmasta pelaama power- futis oli toimintavarma kuin Kalashnikov. Varsinkin Crocodilesin linjapelaaminen oli vahvaa. Myös keskushyökkääjät olivat erittäin liukkaita taklattavia. Kolmannella neljänneksellä Crocodiles pääsi kasvattamaan johtoaan parilla maalilla ratkaisten käytännössä ottelun ja viimeisellä neljänneksellä vielä vähän lisää. Viimeisellä neljänneksellä sai myös Trojans viimein pistetilin auki kun loistavasti koko kauden pelannut Jussi Veijula potkaisi kolmen pisteen arvoisen kenttämaalin. Trojansin puolelta palkittiin parhaana puolustajana DT Jari Heinonen, hyökkääjänä RB Thach Mai sekä MVP:nä WR/FS Kalle Kilickesen. Crocodilesista palkittiin muun muassa linjassa dominoinut OL/DL Filip Zacok, sekä jälleen hienon pelin pelannut keskushyökkääjä Kalle Laitila.

Mestaruus on lopputavoite, jota ei tällä kertaa saavutettu, mutta jäi kaudesta käteen muutakin kuin kovalla työllä ansaitut SM-hopeat. Kesä on ollut pitkä ja muistorikas. Mukaan on mahtunut niin isoja onnistumisia kuin vähemmän hienoja hetkiäkin. Nämä kaikki on koettu ja otettu vastaan yhtenä joukkueena. Monta uutta pelaajaa on tullut kokeneempien konkareiden rinnalle uusina harrastajina ja lisäksi joukkueen koostuessa hyvin eri-ikäisista nuorista, ovat pelaajat rakentaneet tiiviin ryhmän joka pelaa kentällä saumattomasti joukkueena. Tämä piirre näkyy seurassamme kaikissa ikäryhmissä edustusjoukkueesta lähtien. ”Trojans family”- ei ole siis pelkkää retoriikkaa. Trojansin olemassaolon tarkoitus on tuottaa amerikkalaisen jalkapallon pelaajia. Sen työn keskiössä ovat nuoret ja näkyvimpänä kruununa edustusjoukkueemme. Töitä tullaan tekemään tästä eteenkin päin pelaajien kehittymisen mahdollistamiseksi kaikilla osa-alueilla. Unohtamatta pitää samalla hauskaa, vaikka joskus vähän kiristäisikin. Se johtuu siitä että voittajat eivät ole tottuneita häviämiseen. Eikä siihen tietenkään pidäkään tottua.

Onnea mestareille Seinäjoelle, kiitos hienosti järjestetystä ottelutapahtumasta sekä ennen kaikkea kiitos kaikille Trojansin tukijoukoille, vanhemmille ja muille puuhaihmisille, jotka ovat olleet mukana mahdollistamassa hienoa pelikautta. On kunnia saada valmentaa tällaista joukkuetta osana hienoa seurayhteisöä. Syksy ei tästä huolimatta ole vielä paketissa, nimittäin valtaosalla pelaajista kausi jatkuu vielä muissa ikäryhmissä, joissa taistelu jatkuu niinikään pudotuspelitunnelmissa.

Otto Junttila