xx - xx

Crocodiles - Trojans

3.7.2017 – Seinäjoki, OmaSP klo 18.30

35 - 21

Saints - Trojans

15.6.2017 – Tampere, Pyynikki klo 18.30

28 - 0

Huskies - Trojans

5.6.2017 – Hämeenlinna, Kauriala klo 18.30

0 - 38

Trojans - Butchers

25.5.2017 – Turku, yläkenttä klo 18.30

2 - 31

Trojans - Royals

15.5.2017 – Turku, yläkenttä klo 18.30

Juniorivalmentajaesittelyssä Tomi Myyrä

19.09.2015 klo 18:18

Anders Trojansin juniorivalmentajien haastattelusarja jatkuu U15-valmentajan Tomi Myyrän tai jenkkifutispiireissä paremminkin Jöötinä tunnetun monitoimimiehen haastattelulla. Lue pala Trojansin historiaa pelaajan näkökulmasta ja kasvusta pelaajasta juniorivalmentajaksi.



Tomi Myyrä, kertoisitko omasta urheilijataustastasi, mitä lajeja olet harrastanut?

"Ennen jenkkifutista harrastin pari vuotta pesistä ja kaukalopalloa ja kick-boxingia olen harrastanut tokaluokkalaisesta asti, ja siitä onkin ollut ehkä suurin apu nopeiden jalkojen ja käsien hankinnassa. Potkunyrkkeilytreenejä olen aina suositellutkin kaikille valmentamilleni kavereille juuri nopeuden ja paremman kunnon saamiseksi. Jefua olen pelannut vuodesta 1995, jolloin aloitin U15-joukkueessa lippupallolla. Se oli mielestäni todella hyvä juttu, koska en ollut jenkkifutista kuin nähnyt pari Super Bowlin pätkää ennen hallille tulemista. Muutenkin noustelaista 14-vuotiasta maalaispoikaa hiukan mietitytti tulla isolle kirkolle asti pelaamaan.

Lippupalloa pelasin sen vuoden ja siirryin sen jälkeen suoraan A-junnuihin eli alle 21-vuotiaisiin. Hyppäys oli melkoinen, koska meillä ei ollut muita junioritasoja silloin. Ensimmäisissä "kamatreeneissä" sainkin hiukan opetusta vanhoilta linjamiehiltä. Olin potkunpalautusjoukkueen toisessa linjassa ja kaksi vanhempaa linjamiestä Tumo ja Pitkänen päättivät hiukan kokeilla minun iskunkestävyyttäni. Kaverit kelasivat minut kahdestaan pystyyn ja selälleni niin, että silloiset pelikengät, jotka muuten olivat varrelliset Conversen koristossut, olivat kohti Impparin hallin kattoa ja minä selälläni maassa taju hetken poissa. Aattelin hetken, että on tämä hullu laji, mutta palasin seuraaviin treeneihin kuitenkin.

Silloinen valmentajani Pasi "Sipa" Sillgren on ollut kyllä seuratekijöistä korkeimmalla arvostustasolla siitä asti. Sipaan voi luottaa asiassa kuin asiassa ja hän oli aina valmiina venymään ja olemaan paikalla otteluissa, treeneissä, leireillä, koulukäynneillä, maajoukkueen kanssa, missä ja milloin vain. Tällaisia tekijöitä kaikki Suomen seurat tarvitsevat lisää.

Miehissä aloitin armeijan jälkeen vuonna 2001, jolloin voitimme todella kapealla rosterilla pronssia vaahteraliigassa. Muitakin junnuja nostettiiin silloin kahmalokaupalla, kun suunta oli vahvasti Trojansista pois päin. Tim Rannikko, Arttu Koivisto (Rusko Mayhemin perustaja), Vartiaisen Lauri, Juho Kiviniemi ja pari vuoden-kaksi pelannutta kaveria Otto Junttila ja Antti Palmroos muutamia mainitakseni olivat silloin joukoissa mukana. Myös meidän tuleva päävalmentajamme Tomi Haula mestaruuskaudelta pelasi corneria ja kickeriä joukkueessa. Voi olla että muistan jonkin vuoden väärin ja unohdan kavereita joukosta.

<i


Meidän silloinen QB Michael Lueckeman pelasi tukimiestä puolustuksessa ja pelinrakentajaa hyökkäyksessä. Romy Gray pelasi laitahyökkääjänä ja kulmapuolustajana ja potkun palauttajana. Itse olin guard hyökkäyksessä, sisempi linjamies puolustuksessa, ensimmäisen linjan blokkaaja potkun palautuksessa ja puntissa omalla paikallani. Joskus pääsi kick-offista pois vetämään henkeä. Meillä oli muutamia pelaajia, kuten Salosen Janne ja Paukkulan Teemu, jotka pelasivat myös lähes poikkeuksetta kahteen suuntaan ja spessut päälle ajatuksella. Myös nykyään U11- ja U13-junnujen valmennuksessa vaikuttava Juha "Suopa" Suoniemi oli joukoissa mukana. Sen joukkueen tekemisen meininki ja henki on jotain, mitä en unohda ikinä. Kiitos kaudesta kaikille!

Seuraavan vuoden 2002 hopea jäi kaivelemaan mieltä, mutta onneksi se asia korjattiin voittamalla 2003 ensimmäinen ja vieläkin ainoa Trojansin Vaahteraliigan mestaruus. Mestaruuskaudesta parhaiten jäi mieleen yksi kauden lempipeleistä 27 counter-trap, jossa pullasimme vieressäni pelanneen porilaisen voimajätin Jari "Ojata" Ojalan kanssa toiselle puolella linjaa tehden tilaa silloin ainoana running backina pelanneelle Teemu "Pikajuna" Paukkulalle. Seuraavan vuoden EFL-matsit päättyivät rekordiin 1-1. Ruotsalaiset sentään voitettiin, vaikka Venäjälle hävittiinkin. Sen "Vaahtiskauden" saldona oli toinen hopea itselleni ja seuraavana vuonna pronssitappio Roostersia vastaan.

<iJööti dominoi kuvan oikeassa reunassa Vaasa Vikingsia vastaan kaudella 2003.


Kaksi vuotta 2010 ja 2011 olin poissa pelaavasta kokoonpanosta, mutta palasin seuran 30-vuotiskaudella pelaamaan ja seuraavana vuonna kun voitimme kaikki pelit I-divisioonassa ja mestaruuden päälle, ajattelin, että ehkä sitä voisi vielä vuoden pelata, mutta jo alkukauden leireillä revähtänyt selkä ja nivelsiteitä polvesta venyttäneet toistot kertoivat toista. Olin treenannut aivan liian vähän ennen joukkuetreenien alkamista ja jätin Maskun leirin jälkeen pelaamisen nuoremmille. But you never know - eikö vain. Meidän yksi tervaskantolinjamies Juha "Yrsä" Ylitupa pelasi muistaakseni hyökkäyksen linjassa vielä 43-vuotiaana. Korjatkaa toki jo joku muistaa iän paremmin.

<i


Liityit keväällä U15-valmennukseen, mikä sai sinut innostumaan junioreiden valmentamisesta?

Koska olen pelannut montaa eri pelipaikkaa, kuten long-snapper, punter, center, guard, tackle, full-back hyökkäyksessä ja end, tackle, line-back puolustuksessa toivon aina, että monipuolisesta pelikokemuksesta olisi jotain hyötyä valmentaessani nuorempia.

Valmentajana olen toiminut A-junnujen kanssa neljä vuotta linjavalmentajana 2000-luvulla Pauli "Pave" Ojasen ja Antti Petteri "Petu" Palmroosin kanssa. Myös muutamia naisten joukkueen treenejä olen saanut kunnian päästä vetämään. Petun kanssa oltiin yksi talvi valmentamassa silloin I-divisioonassa pelannutta Sea City Stormin joukkuetta, mutta se loppui ennen kauden alkua pelaajakatoon.

Valmensin kaksi vuotta Maskun palloseuran Nousiaisten nappulaliigajoukkuetta ja talvella 2014 tulin poikani Cristianin kanssa kokeilemaan jefua U11-junioreihin ja vaikka Cristian jatkoikin lätkässä ja futiksessa, niin jäin mukaan valmennus tiimiin F- ja E-junnuihin. Kevään puolella, kun U15-joukkueelta puuttui valmennusporukkaa, yritin auttaa aina kun ehdin hallilla. Niemen Tero tuli samoihin aikoihin ja otti vetovastuun jengistä. Teron kanssa me pelattiinkin center-guard -perivaljakkona Trojansin A-junnuissa ja samalla tavalla maajoukkueess,a kun toimin kapteenina vuonna 2000 Berliinin A-junnujen EM-kisoissa. Muita maajoukkuematkoja on ollut junnuissa PM-kulta Tanskan reissulta ja muutamia Suomi–Ruotsi maaotteluvoittoja. Miesten puolella olin myös useamman vuoden ringissä mukana ja muutaman vuoden aloittavana guardina. Niistä vuosista jäi monta automatkaa ja muistoa mieleen hyvän ystävän Petun kanssa.

Minkä koet olevan tärkeintä juuri tämän ikäisten valmentamisessa?

Motivaation kasvattaminen, oman kehonhallinnan ymmärryksen lisääminen sekä edelleen lajin perusteiden uudelleen läpikäyminen. Peli muuttuu totaalisesti ikävuosien karttuessa 7vs7, 9vs9 ja 11vs11- palloon. Silloin ainakin puolustuksessa asiat muuttuvat totaalisen paljon. Esimerkin voimaa ei myöskään voi koskaan väheksyä. Olenkin aina ollut sellainen valmentaja, joka laittaa nappulakengät ja välillä harttarit itse päälle treeneihin ja teen treenejä kavereiden mukana.

Kenelle suosittelisit jenkkifutiksen pelaamisen aloittamista ja miksi?

Kaikki, jotka tykkäävät pelata jotain lajia ylipäätään kannattaa tulla kokeilemaan jefua. Tosi monta kaveria on myös tullut ensimmäisenä lajinaan kokeilemaan tätä ja ihastunut siihen. Tässä lajissa ei ole yhdestä muotista tehtyjä kavereita tai edes kolmen muotin miehiä. Monen kokoiset kaverit pystyvät löytämään jefun kautta mahdollisen liikkumisen ilon sekä mahdollisesti uusia kavereita, jotka ovat kuitenkin mielestäni niitä yksiä tärkeimmistä asioista. Työ jatkukoon ja iso kiitos Sipalle eli Pasi Sillgrenille kaikesta.

Jos pelaaminen Trojansissa kiinnostaa, ota yhteyttä Trojansin junioripäällikköön Mirva Saarijärveen p: 040 520 4115 ja kysy seuraavista harjoituksista tai käy täyttämässä ilmoittautumislomake.

Riitta Rinta-Tassi