7 - 14

Royals - Trojans

19.8.2017 – Vaasa, Kaarlen kenttä 15.30

19 - 6

Trojans - Crocodiles

12.8.2017 – Turku, yläkenttä klo 15.30

35 - 20

Roosters - Trojans

7.8.2017 – Helsinki, Velodromi klo 18.30

31 - 7

Trojans - Saints

29.7.2017 – Raisio, Kerttula klo 15.30

14 - 32

Trojans - Huskies

17.7.2017 – Turku, yläkenttä klo 18.30

Pelaajaesittely

10.03.2018 klo 22:16

Relico Trojansin joukkueen haastattelusarja jatkuu tarttumiselinten hallitsijan esittelyllä. Kyseessä on mies, jonka halu päästä halaamaan palloa etsii kaltaistaan. Kyseessä on leveän kiinniottajan, wide receiverin eli suomeksi laitahyökkääjän paikalla pelaava Mikko Rannikko.

Mikko miksi laitahyökkääjän paikka eikä vaikka puolustuksen tukimies?

Taidettiin elää vuotta 2004, kun tulin katsomaan ekaa jenkkifutismatsiani Impparin vanhalle ht:lle, koska isosiskoni seurusteli silloin erään pelaajan kanssa. Jotenkin sitten jouduin heti chainiin pönöttämään, ja viikkoa myöhemmin olinkin sitten treeneissä. Koska pituutta oli sen just ja just 180 cm ja elopainoa semmoset hurjat 65 kg, kun ekan kerran olin treeneissä mukana, otti Antti Petteri "Petu" Palmroos mut heti sillon omaan valmennukseensa, ja siitä se sitten lähti. Kääpiö siis opetti toista. Ilman mitään hajua lajista tai edes koskaan NFL:ää seuranneena aloin opetella lajia, ja kyllähän suurimmat tähdet on rissuja. Sopi siis mulle.

Ikimuistoisia tapahtumia tai pelikavereita urheilu-uraltasi?

Ehkä koko kausi 2008 on yksi ikimuistoisimmista. Saatiin ennen kautta parit muuttajat Raumalta ja eka matsi Jyväskylässä, lämpötila just ja just plus asteilla. Koko kauden ainoa tiukka peli. Jotenkin se joukkue toimi niin älyttömän hyvin yhteen ja sitten mentiin voitosta toiseen ja vietiin finaalikin muistaakseni 55–0. Maalisuhde sillä kaudella oli ihan posketon. SAJL:n arkistoja, kun kaivoin niin näytti olevan +145. Siitä joukkueesta suurin osa onkin sitten viettänyt jenkkifutiksen parissa pienen tovin ihan hyvällä menestyksellä (Dany, Vene, Toivonen, Koiranen, Järviö, Ylikoski, Wiltsu ym.)

Muita hauskoja muistoja matkan varrelta on, kun nuorina poikina Danyn kanssa käytiin keskellä talvea juoksemassa Impparin ht:llä kuvioita pakkasessa lumen päällä ihan vain, koska haluttiin treenata, eikä sisälle päässyt.

Monta ystävää on tullut, mutta jos yksi pitäisi nostaa jalustalle, joka on vaikuttanut elämään kentällä sekä sen ulkopuolella on Xavier André. Sen kesän aikana tuli tehtyä vaikka ja mitä, ja opittua paljon varsinkin työmotivaatiosta. Vaikka vuodesta 2005 on aikaa, saan edelleen kutsua häntä ystäväkseni.

Liityit treenaamaan Trojansin kanssa kaudelle 2018. Mikä vetää vihreälle yläkentälle vuodattamaan jälleen hikeä ja verta?

Jenkkifutisurani katkesi ennenaikaisesti olkapääleikkaukseen, ja sitten elämä veikin mennessään. Seuraavana parina vuotena yritin tulla mukaan, mutta siviilielämän kiireet eivät antaneet periksi ja jouduin jättäytymään kokonaan pois.

Tämä on kalvanut takaraivossa aina. Palo tulla takaisin on ollut kova. HC Otto Junttila laittoi keväällä viestiä ja kertoi seuran tilanteesta ja siitä, mitä on suunnitteilla kysyen samalla kiinnostaisiko tulla pelaamaan ja antamaan vanhan miehen kokemusta, ja suostuin. Siviilielämänkin kuviot ovat tässä sen verran rauhoittuneet, että nekin sallivat pelaamisen. Olkapääkin tuntuu hyvältä ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olen ehkä elämäni parhaassa kunnossa. Voimatasot ovat ainakin ihan eri luokkaa kuin sillon lopettamisen aikoina. Ehkä tästä “vanhasta” miehestä löytyy vielä jotain annettavaa kentälle ja koppiin.

Mikä on oma tavoitteesi kaudella 2018?

Jatketaan kliseillä ja todetaan, että kyllähän tänne voittamaan tullaan – ei kahta kysymystäkään. Ei mitään klassista suomalaista olympialaissontaa että “tehdään nyt parhaamme ja katotaan mihin se riittää.”

Omana tavoitteena on vain nauttia tästä. Tiedän, että minua on ehkä jopa hiukan siunattu toisella mahdollisuudella päästä pelaamaan tätä lajia, joka on niin iso osa omaa minäkuvaa ja aion ottaa siitä kaiken irti. Oli jo aika hieno tunne vetää kypärä päähän ja kävellä Impparin kentälle ekaa kertaa vuosiin, enkä malta odottaa, että saan kävellä yläkentälle ensi kesänä Trojansin paita päällä.

Jos sitten pystyn samalla opettamaan nuorempia ja näyttämään esimerkkiä, niin se on vain plussaa. Vaikka täytän syksyllä vasta 30, olen silti joukkueen vanhimpia pelaajia, ja pelipaikkani vanhin. Luojan kiitos Mika Sevón ei ole vielä tehnyt comebackiä. Täytyy koettaa jonkinlaisena varoittavana esimerkkinä toimia noille nuoremmille :D

Mihin hyväntekeväisyyteen lahjoittaisit puolet omaisuudestasi, jos sitä olisi yhtä paljon kuin Bill Gatesilla?

Tätä ei itseasiassa kauhean moni edes tiedä, mutta olen ennenkin lahjottanut rahaa TYKSin lasten ja nuorten poliklinikalle.

Lapsena kärsin itse rasitusastmasta sekä lukuisista allergioista, ja olen siellä ollut asiakkaana monta kertaa, joten kyllä sitä pitää aina antaa takaisin.

Perustaisin siis säätiön, joka jakaisi rahaa lastensairaaloille ja tekisi niiden eteen asioita, kunkin sairaalan tarpeiden mukaan. Sillä määrällä rahaa pystyisi poistamaan aika monta ongelmaa ja auttamaan aika montaa lasta.

Tomi "Jööti" Myyrä