Amerikkalaisessa jalkapallossa erilaisia pelipaikkoja on runsaasti. Jokaisella pelipaikalla on oma erikoistehtävänsä, joka vaatii pelaajalta tiettyjä ominaisuuksia.

Pelin lähestyessä loppua tulostaulun kello muodostuu aina vain kiinnostavammaksi seurattavaksi.

Kumpi aloittaa?  Kumpikin joukkue koostuu kahdesta miehistöstä, hyökkäyksestä ja puolustuksesta, joista vain toinen on kerrallaan kentällä. Kun toinen hyökkää, toinen puolustaa. Lisäksi tilanteissa, joissa palloa potkaistaan käytetään erikoiskentällisiä, joissa on pelaajia sekä hyökkäyksestä että puolustuksesta.

Peli alkaa arvonnalla, jonka voittaja saa valita aloittaako hyökkäämällä vai puolustamalla. Jos valitsee hyökkäämisen, saa hävinnyt osapuoli valita kenttäpäädyn ja se saa vastaavasti aloittaa ottelun toisen puoliskon hyökkäysvuorolla. Useimmiten voittaja valitsee aloituksen hyökkäävänä joukkueena.

Kruuna vai klaava? Ottelun aluksi joukkueiden kapteenistot kokoontuvat heittämään kolikolla kumpi saa pallon ensin.

Puolustavaksi joukkueeksi päätynyt joukkue aloittaa pelin potkaisemalla pallon omalta alueeltaan kohti vastustajaa tarkoituksenaan toimittaa pallo mahdollisimman kauas, jotta vastustajan matka maalialueelle olisi mahdollisimman pitkä.

Vastaanottava joukkue pyrkii pallon saatuaan heti kantamaan sen mahdollisimman pitkälle takaisinpäin. Kun eteneminen pysähtyy puolustavan joukkueen saatua pallonkantajan nurmen pintaan, puhaltaa tuomari pilliin ja joukkueiden varsinaiset hyökkäys- ja puolustusmiehistöt ottavat ohjat käsiinsä.

Neljä yritystä edetä  Peli etenee kentällä yrityssarjojen muodossa ja tämä on keskeisin erottava tekijä muiden pallopelien ja amerikkalaisen jalkapallon välillä. Kun muissa peleissä peli aaltoilee eri puolilla kenttää ja peliaika on koko ajan käynnissä, amerikkalaisessa jalkapallossa asiat tapahtuvat lyhyissä, mutta tapahtumantäyteisissä pätkissä.

Hyökkäävällä joukkueella on neljä yritystä päästä kentällä vähintään 10 jaardia eteenpäin. Jos tämä ei onnistu, vastustaja saa pallon itselleen ja puolustanut joukkue muuttuu hyökkääväksi. Yritys alkaa, kun pallo nostetaan kentästä ja päättyy, kun eteneminen kentällä tavalla tai toisella pysähtyy. Useimmiten se pysähtyy joko pallonkantajan taklaukseen tai pallon putoamiseen nurmikkoon epäonnistuneen heiton jälkeen. Usein tietysti myös maaliin.

Sentteri on antanut pallon pelinrakentajalle ja tapahtumat alkavat vyöryä vastustamattomalla voimalla.

Yrityksen aluksi puolustava ja hyökkäävä joukkue ryhmittyvät vastakkain kummankin joukkueen hallinnoiman kenttäalueen rajalle. Hyökkäävän joukkueen toimintaa johtaa pelinrakentaja, joka seisoo keskellä linjaa pallon päälle kyyristyneen sentterin takana. Etukäteen sovitusta merkistä sentteri antaa pallon pelinrakentajalle ja joukkue alkaa toteuttaa ennaltaharjoiteltua hyökkäyskuviota.

Pelinrakentaja joko antaa pallon keskushyökkäjälle tai pitää sen itsellään ja heittää sitten vapaana olevalle laita- tai keskushyökkääjälle. Linjapelaajat eivät saa ottaa heittoja vastaan. Jokaisella pelaajalla on oma tehtävänsä kussakin hyökkäyskuviossa, jota kutsutaan sekaannusten lisäämiseksi "peliksi". Vaikka yleensä vain yksi pelaaja kuljettaa palloa, on muilla joko blokkaus- tai harhautustehtäviä.

Puolustus pysäyttää etenemisen  Puolustuksen tavoitteena on tietysti estää hyökkäyksen aikeet. Koska hyökkäyksellä on etulyöntiasema siinä mielessä, että se tietää etukäteen, miten ja minne pallo toimitetaan, on puolustukselle annettu muutama etu. Puolustus saa ennen yrityksen käynnistymistä vapaasti liikkua aloituslinjassa, hyökkäyksessä vain yksi pelaaja saa olla liikkeessä. Pelin käynnistyttyä puolustuksen linjapelaajat saavat tarttua vastapuolen pelaajiin, hyökkäyksen pelaajat eivät. Heittopeleissä tilanne on kuitenkin se, että kun pallo on ilmassa, sekä hyökkääjällä että puolustajalla on yhtäläinen oikeus tavoitella palloa ja tällöin kumpikaan ei saa keskittyä pelkästään toisen häiritsemiseen.

Seuraa merkkitolppia  Jos hyökkäys etenee kentällä, seuraava aloituslinja on sillä tasolla, johon eteneminen pysähtyi. Katsojien iloksi kentän laidalla liikutellaan oranssinpunaisia merkkitolppia, joista ensimmäinen ilmaisee yrityssarjan aloituspisteen ja siitä kymmenen jaardin päässä oleva tolppa tavoitteen. Numerolapulla varustettu tolppa näyttää, missä kohtaa hyökkäävä joukkue on suhteessa tavoitteeseensa ja kuinka mones yritys on menossa

Kentän laidalla kulkevien merkkitolppien avulla pysyy perillä tavoitteista ja yrityksistä. Kolmas yritys ja matkaa noin seitsemän jaardia.

Jos tavoite saavutetaan ennen yritysten hupenemista, siirretään tolppia eteenpäin ja uusi kymmenen jaardin tavoite merkitään alkamaan siitä pisteestä johon peli pysähtyi. Toisin sanoen jos yhdellä yrityksellä edetään vaikkapa 20 jaardin linjalta 40 jaardin linjalle, on hyökkäävän joukkueen seuraava tavoite edetä vähintään 50 jaardin linjalle.

Palloa myös potkitaan  Jos eteneminen ei onnistu ja yrityksiä on jo käytetty kolme, käyttää hyökkäävä joukkue yleensä viimeisen yrityksensä pallon potkaisemiseen mahdollisimman kauas vastustajan suuntaan. Tätä kutsutaan puntiksi tai punttaukseksi, virallisesti lentopotkuksi.  Potkaisija ottaa vastaan sentterin aloitussyötön ja potkaisee pallon käsistään kuin perinteisen jalkapallon maalivahti. Jos ollaan lähellä vastustajan maalialuetta eikä punttaamalla saavuteta mainittavaa etua ja pisteiden teko tuntuu houkuttelevammalta, neljäs yritys saatetaan käyttää sekin etenemisyritykseen tai potkumaalin yrittämiseen, mutta siitä lisää tuonnempana.

Pisteiden tekeminen  Hyökkäävän joukkueen suoritus kentällä voi päättyä monella eri tavalla. Jos eteneminen ei suju, se luopuu pallosta potkaisemalla sen vastustajalle ja hyökkäysvuoro vaihtuu tai puolustus voi saada pallon myös katkaisemalla hyökkäävän joukkueen heiton tai poimimalla pallonkantajan pudottaman pallon. Hyökännyt miehistö pääsee huilaamaan ja kentälle marssii puolustus ja päinvastoin. Jos taas pallo liikkuu kentällä eteenpäin, ennemmin tai myöhemmin vastaan tulee toisen joukkueen maalialue. Pallo voidaan toimittaa sinne kahdella eri tavalla. Se voidaan kantaa maalilinjan yli tai se voidaan heittää maalialueella olevalle oman joukkueen pelaajalle. Tällaisesta urotyöstä palkitaan kuudella pisteellä ja sitä kutsutaan ytimekkäästi maaliksi, lajin kotimaassa touchdowniksi.

Pallo on toimitettu vastustajan kenttäpäätyyn ja tuomari nostaa kätensä ylös maalin merkiksi.

Maalia seuraa aina lisäpisteyritys, jossa maalin tehnyt joukkue voi vielä kartuttaa pistepussiaan yhdellä tai kahdella pisteellä. Mikäli joukkue onnistuu potkaisemaan pallon maalihaarukkaan se saa yhden lisäpisteen, jos taas se onnistuu kolmen jaardin linjalta toimittamaan pallon pelaamalla uudestaan maalialueelle, se saa kaksi pistettä.

Lisäpistepelin jälkeen peli jatkuu aloituspotkulla, jossa pisteitä tehnyt joukkue potkaisee pallon toiselle joukkueelle ja homma alkaa taas alusta.

Muita pisteidentekotapoja  Edelläkuvatun lisäksi pisteitä voi tehdä muillakin tavoilla. Kun eteneminen pysähtyy ja yritykset ovat loppumassa ja ollaan jo hyvän matkaa vastustajan kenttäpuoliskolla, voidaan yrittää kenttäpotkumaalia jota joskus kutsutaan lyhyesti vain potkumaaliksi. Siinä sentteri heittää jalkojensa välistä pallon kauempana takana olevalle pallonpitäjälle, joka usein on pelinrakentaja tai kakkospelirakentaja. Pallonpitäjä pitää palloa kentän pinnasta pystyssä, kun potkaisija sinkoaa sen kohti maalihaarukkaa. Tuttu episodi monille, jotka ovat joskus lukeneet Jaska Jokusta. Onnistuneesta potkumaalista saa kolme pistettä.

Lisäpistepotkut ja kenttäpotkumaaliyritykset potkaistaan aloitussyötöstä pallonpitäjän eli holderin avustuksella.

Viimeinen pisteidentekotapa on vähemmän hohdokas. Se on oma maali. Oma maali syntyy usein tilanteessa, kun hyökkäävä joukkue on ahdistettu oman maalialueensa tuntumaan ja puolustava joukkue onnistuu taklaamaan palloa hallussaan pitävän hyökkääjän kentän pintaan tämän maalialueella. Tästä seuraa kaksi pistettä puolustavalle joukkueelle ja lisähäväistyksenä oman maalin tehnyt joukkue joutuu vielä potkaisemaan pallon pisteitä saaneelle joukkueelle.

Peliaika  Suomessa amerikkalaisessa jalkapallossa käytetään 4 x 12 minuutin peliaikaa. Kekseliäästi kutakin 12 minuutin erää kutsutaan neljännekseksi. Joka neljänneksen jälkeen vaihdetaan puolia ja toisen ja kolmannen neljänneksen välissä pidetään tauko. Pelikellon kulku on muista lajeista täysin poikkeava ja säännöt tarjoavat huikeita mahdollisuuksia sekä peliajan nopeaan kuluttamiseen että sen pitkittämiseen. Pääsääntöisesti peliaika on suoraa. Kello pysähtyy, kun pallonkantaja menee yli sivurajan tai heittoyritys epäonnistuu ja pallo putoaa maahan. Luonnollisesti ottamalla aikalisän kello voidaan myös pysäyttää.

Rangaistukset  Myös rangaistukset poikkeavat amerikkalaisessa jalkapallossa muista pallopeleistä. Jenkkifutiksessa ei tunneta jäähyjä tai rangaistuspotkuja, vaan rangaistukset annetaan jaardeina. Rikkoneen pelaajan joukkuetta siirretään kentällä taaksepäin 5, 10 tai 15 jaardia rikkeestä riippuen. Poikkeuksiakin on, sillä esimerkiksi maalialueella tapahtuvassa vastaanoton häirinnässä rikottu hyökkäävä joukkue pääsee aloittamaan seuraavan yrityksensä jaardin päästä maalilinjasta. Tämä vastaa tavallaan jääkiekon rangaistuslaukausta, joka tuomitaan pelaajan kaatamisesta läpiajossa. Rikkomuksen huomatessaan peliä ei vihelletä poikki vaan tuomari heittää kentälle keltaisen liinan, jota kutsutaan lipuksi. Käynnissä oleva pelitilanne pelataan loppuun ja rangaistus pannaan täytäntöön sen jälkeen. Osa rangaistuksista mitataan edellisestä aloituspaikasta, osa rikkeentekopaikasta. Yleisimpiä rikkeitä ovat paitsiot ja väärät aloitukset sekä sääntöjenvastaiset kiinnipitämiset.

Pelissä tapahtuneen virheen merkiksi tuomari heittää kentälle keltaisen liinan.

Peli pähkinänkuoressa  Pelin idea on toimittaa pallo vastustajan kenttäpäädyssä olevalle maalialueelle joko kantamalla tai heittämällä pallo maalialueella olevalle oman joukkueen pelaajalle.

Eteneminen kentällä tapahtuu yrityssarjojen muodossa. Hyökkäävällä joukkueella on neljä yritystä edetä kentällä vähintään kymmenen jaardin matka. Jos tämä onnistuu, saa joukkue uudet yritykset siitä pisteestä, johon edellinen peli päättyi. Jos taas etenemisessä ei onnistuta, hyökkäysvuoro siirtyy toiselle joukkueelle.

Teksti: Kari Toivonen Kuvat: Kari Toivonen ja Patrick Morton

Jenkkifutiksen live-tulospalvelu netissä: https://www.flashscore.fi/amerikkalainen-jalkapallo/