Helsinki Wolverines on pitkään ollut Trojansille kanto kaskessa, kääntämätön kivi ja joukkue, jonka voittaminen on ollut viime aikoina jo lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Nyt se päivä koitti, mutta ottelu ei varmasti ollut lainkaan sellainen, millaiseksi useimmat olivat sen kuvitelleet‚ niukkamaalinen vääntö, jossa ratkaisu tapahtuu viime minuuteilla. Siitä tulikin melko yksipuolinen näytös, jossa Trojans Women poistui Helsingin velodromilta voittajana numeroin 58–0 (27–0).
Ottelu alkoi turkulaisittain parhaalla mahdollisella tavalla, kun Lea Kaszas juoksi heti ensimmäisellä yrityksellä kiertopelistä pallon kentän vasenta laitaa aina maalialueelle asti. Laura Pulkkinen potkaisi lisäpisteen ja tilanne oli 0–7 ennen kuin yleisö velodromin lehtereillä oli saanut kunnollista katseluasentoa.
Trojans löi pian lisää löylyä, kun erinomaisen ottelun pelannut Hilkka Rahkonen säkitti Wolverinesin pelinrakentaja Pia Kososen vain viiden jaardin päässä helsinkiläisten maalialueesta, jolloin pallo irtosi Kososen käsistä vierien maalialueelle. Pitkään ei pallon tarvinnut orpona pyöriä, sillä Rahkonen syöksyi välittömästi antamaan sille vierihoitoa. Taululle saatiin sommitella numeroiksi 0–13, jotka myös sinne jäivät, sillä lisäpisteyritys ei tällä kertaa onnistunut.
Tämän jälkeen peli tasaantui, eikä enempää pistesuorituksia vähään aikaan nähty. Se kävi kuitenkin selväksi, että Trojansin puolustus oli puhdasta teräsbetonia. Linja oli hermeettisen tiivis ja linebackerit olivat välittömästi keskushyökkääjien kimpussa kuin herhiläiset. Etenkin Essi Saastamoinen tuntui olevan samaan aikaan joka puolella kenttää. Tämän jutun kirjoittajan piti oikein siristellä silmiään varmistaakseen, ettei kentällä ollut samaan aikaan useampia numerolla yhdeksän pelaavia puolustajia.
Trojans tuntuu karkaavan
Toisen neljänneksen neljännellä minuutilla tulostaulun käyttäjät saivat taas tekemistä. Trojans oli edennyt Lea Kaszasin ja Laura Pulkkisen juoksuilla ja Janna-Jemina Seileksen komealla heiton kiinniotolla aina Wolverinesin kuuden jaardin linjalle asti. Siitä asemasta pelinrakentaja Jonna Hakkarainen otti kuljetustehtävät omiin käsiinsä ja pinkoi pallon maaliviivan yli. Laura Pulkkinen potkaisi lisäpisteen haarukkaan ja peli oli lukemissa 0–20.
Neljänneksen lopun alkaessa häämöttää näytti vahvasti siltä, että 0–20 pysyy taululla myös puoliajalla, mutta turkulaiset olivat asiasta eri mieltä. Trojans sai pallon omalla 37 jaardin linjallaan, kun peliaikaa oli jäljellä 1.48. Pari ensimmäistä yritystä tyrehtyi jo alkuunsa, edessä kolmas yritys ja peliaikaa alle minuutti. Wolverines otti aikalisän, jonka aikana Trojans ehti funtsimaan mitä kolmannella yrityksellä tehtäisiin. Ja tehtiinhän sitä. Hakkarainen linkosi ilmaan ballistisen ohjuksen, joka tavoitti kentäin oikeaa laitaa syvälle syöksyneen J-J Seileksen. Janna-Jemina poimi ilmasta pallon, joka putosi taivaalta hänen eteenpäin ojennettuihin käsiinsä, ja pysähtyi vasta maalialueella. Lisäpiste solahti taas varmasti haarukkaan ja tauolle mentiin Trojansin 27 pisteen johtoasemassa.
Vaikka johto olikin tukevan tuntuinen, on Wolverines aina Wolverines, eikä voitto todellakaan ollut kirkossa kuulutettu. Toinen puolisko oli vielä pelattavana ja pää pidettävänä mukana pelissä. Wolverines on niin kova ja kokenut joukkue, että puolivaloilla pelaavalle käy kylmät. Valmennus onnistui varmasti puoliajalla tätä asiaa teroittamaan, sillä toiselle puoliskolle asteli yhtä määrätieetoinen Trojans kuin ensimmäisellekin.
Trojansin kone ei hellittänyt helteessäkään
Toinen puolisko alkoi helsinkiläisten hyökkäysvuorolla. Wolverines ei kuitenkaan päässyt paljon aloituslinjaa pidemmälle, ja kun Wolverines käytti syvällä omalla puoliskolla neljännenkin yrityksen ilman tulosta, pääsi Trojans aloittamaan oman hyökkäysvuoronsa erinomaisesta kenttäasemasta. Kovin monta peliä ei tarvittu, kun turkulaiset ilkamoivat maalialueella. Jonna Hakkarainen piti jälleen pallon itsellään ja taituroi itsensä 12 jaardin juoksun jälkeen maalilinjan yli. Laura Pulkkinen tuikkasi lisäpisteen sisään ja lukemat jyrkkenivät entisestään, ollen kallellaan turkulaisille nyt 34 pisteen verran.
Wolverinesin hyökkäyspeli tuntui olevan kuin tangoa höyläämättömällä tanssilattialla eli tökki vastaan vähän joka askeleella. Juoksut tuupertuivat linjaan ja heitot eivät tavoittaneet omia pelaajia eli hyökkäyksen visiitit jäivät malliltaan ranskalaisiksi eli kestoltaan lyhyiksi. Edellistä maalia seuranneella Trojansin hyökkäysvuorolla Suvi Partanen poimi Hakkaraisen heiton ja kipaisi palloa eteenpäin kertarykäisyllä lähes 40 jaardia. Heti perään Lea Kaszas toi pallon alle 10 jaardin päähän siniasuisen kotijoukkueen maalista. Kahta peliä myöhemmin Kaszas pääsi nostelemaan käsiään maalialueella osoituksena siitä, että kuusi pistettä sai taas ynnätä Trojansin sarakkeeseen. Lisäpisteen Pulkkinen potkaisi vakuuttavasti sisään ja kirkkaassa auringonpaisteessa hädin tuskin näkyvät LEDit osoittivat tilannetta 0– 41. Kolmannella neljänneksellä ei enempää pisteitä tehty.
Viimeisen neljänneksen ensimmäinen pistesuoritus oli naisten otteluissa harvemmin nähtävä kenttäpotkumaali. Auringontarkasti läpi ottelun potkinut Laura Pulkkinen merkkautti nimiinsä noin 25-jaardisen kenttäpotkumaalin, jonka turvin Trojans lisäsi johdokseen jo 0–44.
Seuraaviakaan pisteitä ei tarvinnut odottaa pitkään, sillä heti perään seurannut kotijoukkueen hyökkäysvuoro päättyi syötönkatkoon, jonka nappasi Trojansin Oona Tuomi. Oona ei ominut palloa pitkäksi aikaa vaan kohteliaasti palautti sen helskinkiläisille maalialueen kautta. Laura Pulkkisen kenkä ei varmasti ehtinyt vielä jäähtyä edellisen potkaisun jäljiltä, kun sille löytyi taas tehtävää. Lisäpistepotku haarukkaan ja taululle lukemat 0–51.
Päästyään maalin makuun Oona Tuomi tahtoi lisää samaa herkkua ja heti seuraavalla Wolverinesin hyökkäysvuorolla sitä oli tarjolla. Aikamoisten flipperipomppujen jälkeen Pia Kososen heittämä pallo päätyi Oonan näppeihin ja kun reitti oli tuttu, hän toimitti tämänkin pallon maalialueelle. Laura Pulkkinen viimeisteli lisäpistepotkullaan loppulukemiksi 0–58.
Ottelun tilastot eivät olleet saatavilla, joten niihin palataan myöhemmin.
Wolverines on monesti pakottanut Trojansin pelaajat juomaan tappion karvaasta maljasta, joten sen vuoksi tämä ensimmäinen voitto tuntuu erityisen makealta. Vaikka tässä nyt riekutaankin jopa hiukan ylenpalttisesti, niin mihinkään sombrerojen heittelyyn ei vielä ole aihetta. Wolverines on äärimmäisen taitavasti valmennettu joukkue, joka ottaa opikseen virheistään ja seuraavassa kohtaamisessa vastassa on varmasti entistä kovempi nippu.
Kausi lähti kuitenkin turkulaisittain hienosti käyntiin, joten nautitaan siitä.
