Naisten Vaahteraliigan toisella kierroksella katse kohdistuu Raision Kerttulan kentälle, jossa pelataan kuuma paikalliskamppailu Raisio West Coast Phoenixin ja Turku Trojans Womenin välillä. Jos helteetkin vielä jatkuvat, lämpömittarien kapasiteetit ovat koetuksella.
WCP ja Trojans lähtevät sunnuntain otteluun kovin erilaisista asetelmista. Phoenix kohtasi viime lauantaina kotonaan sarjanousija Mikkeli Bouncersin, joka löylytti raisiolaisia 30–0. Trojans taas otti vieraskentällä ensimmäisen voittonsa liigan pitkäaikaisesta hallitsijasta Wolverinesta suurinumeroisesti 58–0.
Phoenixin heittotehot kateissa
Yksi selitys Phoenixin tappiolle Mikkeliä vastaan on varmasti se, että Bouncersia vahvisti joukko kokeneita, kuopiolaisia pelaajia. Toinen syy saattaa olla myös ongelmat kauteen valmistautumisessa. Talvi- ja kevätkaudella koronarajoitukset rassasivat raisiolaisia pahasti. Puutteet harjoittelussa näkyivät erityisen selvästi heittopelissä, joka tunnetusti vaatii paljon treeniä ja useita toistoja, jotta kuviot ja ajoitukset osuvat kohdalleen. Niinpä avausottelussa Phoenixin 183 edetystä jaardista leijonanosa, 120 jaardia, tuli juoksupeleillä, käytännössä Emmi Karrun pallonkannoilla.
Kun Ronja Sulinin rohkea heittopeli on ollut raisiolaisten syömähammas, on selvää, että ongelmat siinä heijastuvat vähän kaikkeen. Phoenix heitti Mikkeliä vastaan 23 kertaa ja näistä kahdeksan löysi oman joukkueen pelaajan. Heittopelien 63 jaardilla ei kuuhun asti mennä, mutta positiivista oli, ettei yhtään syötönkatkoa kirjattu ottelupöytäkirjaan. Heittopeleissä Sulinin suosikkikohde oli Noora Railonmaa, joka osui pallon tielle kolmesti. Tulevassa paikallisottelussa kannattaa tarkkailla myös Sanni Heikkistä ja Tiia Jansenia, jotka ovat totutusti olleet WCP:n kiinniottotilastojen kärjessä.
Raisiolaisten puolustus tuntui oleva aika pahasti pulassa Bouncersin juoksupelin kanssa. Mikkeliläiset keräsivät palloa kantamalla peräti 243 jaardia. Heittopeleissä Phoenixin takakenttä oli paremmin mukana saalistaen kaksi syötönkatkoa, mutta mikkeliläiset onnistuivat myös maaliteossa kahdesti heittopelin tuloksena. Trojansia vastaan juoksupuolustuksen olisi kohennuttava olennaisesti.
Trojansin puolustus hurjassa iskussa
Trojans Women avasi kautensa Helsingissä kohtaamalla moninkertaisen ja myös hallitsevan Suomen mestarin Wolverinesin, nyt pitkästä aikaa velodromilla. Uusi ympäristö tuntui järkyttävän enemmän kotijoukkuetta kuin Trojansia, joka otti ohjat käsiinsä heti ensimmäisestä kosketuksesta palloon, eikä luovuttanut niitä missään vaiheessa. Päätuomarin nostaessa pallon viimeisen kerran päänsä yläpuolelle voitiin tulostaululta lukea aika historialliset lukemat, kun Trojans otti ensimmäisen voittonsa Wolverinesista Naisten Vaahteraliigassa. Lopputulos 0–58 ei jätä jossittelulle sijaa, mutta herättää toki paljon kysymyksiä.
Trojansin vakuuttavin osa-alue oli puolustus, joka piti yleensä reippaita jaardimääriä keräävän Wolverinesin hyökkäyksen täysin pihdeissään. Kaikkiaan 58 hyökkäyspelillä helsinkiläiset etenivät vain 59 jaardia. Puolustuksen linja ja tukimiehet pelasivat erittäin aggressiivisesti päästen Wolverinesin pallonkantajiin kiinni heti hyökkäyslinjan tasalla, usein jopa sen takana. Essi Saastamoinen ja Hilkka Rahkonen komeilivat taklaustilastojen kärjessä aivan omilla lukemillaan. Puolustuksen takakenttä piti helsinkiläisten etenemisen heittopeleillä minimissään ja Oona Tuomi saalisti kaksi maaliin johtanutta syötönkatkoakin.
Trojansin hyökkäys on tänäkin vuonna varsin tasapainoinen yhdistelmä juoksuja ja heittoja. Avausottelussa joukkue eteni Jonna Hakkaraisen heitoilla 169 jaardia ja juosten 171 jaardia. Voimakaksikko Lea Kaszas–Laura Pulkkinen jakaa keskenään enimmän osan pallonkantovuoroista, mutta Hakkaraisen omat juoksut pallon kanssa ovat merkittävä osa turkulaisten juoksu-uhkaa. Heittopeleissä laitahyökkääjät Janna-Jemina Seiles ja Suvi Partanen olivat pisimpien heittojen kohteina.
Voiton avaimet
Sunnuntain paikalliskamppailussa Trojansin voiton avaimet ovat avausottelussa nähdyn tekemisen tason säilyttäminen. Raisiolaisten juoksuhyökkäyksen, pääasiassa Emmi Karrun, pysäyttäminen ja Phoenixin pakottaminen pitkiin heittoihin voi avata mahdollisuuksia syötönkatkoille.
Koska Trojansin hyökkäys tuntuu toimivan niin maassa kuin ilmassakin, raisiolaisten menestymisen mahdollisuudet ovat kovan paineen luomisessa turkulaisten hyökkäykselle ja etenkin pelinrakentajalle. Samaan aikaan oman hyökkäyksen pitäisi saada palloa eteenpäin tavalla tai toisella, jotta taululle ilmestyisi pisteitä.