Turku Trojans on perustettu 23.2.1982 ja ensimmäisen kerran miesten edustusjoukkue eteni Vaahteraliigan loppuotteluun Vaahteramaljaan jo kolmannella kaudellaan. Kaikkiaan miesten edustusjoukkueella on 35:ltä Vaahteraliigakaudelta yksi mestaruus, 10 hopeasijaa sekä kuusi pronssia. Mestaruus on kaudelta 2003. Lisäksi miesten joukkue voitti kaudella 2013 Spagettimaljan eli I divisioonan mestaruuden. Trojans luopui miesten Vaahteraliigapaikastaan kauden 2017 jälkeen ja on sen jälkeen pelannut III divisioonassa.

Trojansin naisten joukkue, Trojans Women, on pelannut naisten amerikkalaista jalkapalloa kaudesta 2012 lähtien. Sitä ennen Trojans oli osallistunut naisten lippupallosarjoihin hyvällä menestyksellä. Trojans Womenin paras saavutus on hopeasija kaudella 2016. Kaudella 2017 Trojansilla ei ollut naisten joukkuetta, muta seuraavalla kaudella joukkue voitti I divisioonan ja nousi takaisin korkeimmalle sarjatasolle Naisten Vaahteraliigaan. Kaudella 2019 Trojans saavutti liigassa kolmannen sijan.

Vuoden 1982 syksyllä Trojansin harjoitteluolosuhteet paranivat, kun joukkue pääsi harjoittelemaan Impivaaran jalkapallohalliin. Keväällä 1983 hyvin harjoitellut Trojans voitti kansainvälisen turnauksen Suomen karsintaottelut ja joukkue matkusti Pariisiin edustamaan Suomea. Turnaukseen osallistui kaksi joukkuetta Ranskasta sekä joukkueet Itävallasta ja Suomesta. Trojans eteni turnauksen loppuotteluun kukistamalla Itävallan mestarijoukkueen Wien Ramblocksin. Loppuottelussa Ranskan mestari Spartakus oli kuitenkin turkulaisille liian kova vastus.

Trojans ylsi Vaahteraliigan loppuotteluun jo kolmantena kautenaan. Vaahteramalja V pelattiin Helsingin Pallokentällä ja vastustajana oli Helsinki East City Giants, joka vei mestaruuden vakuuttavasti numeroin 45–7. Kaksi seuraavaa kautta sujui Trojansilta heikommin, mutta vuonna 1987 turkulaiset olivat jälleen loppuottelussa. Välierässä kaatui FT Scotch 28–7 ja järjestyksessään kahdeksannessa Vaahteramalja vastaan asettui Helsinki Roosters. Tasainen kamppailu päättyi Roostersin voittoon vain yhden maalin erolla 14–7.

Video pronssiottelusta 1991 Turku Trojans-Tampereen Ilves

Neljän vuoden tauon jälkeen, vuonna 1992, Trojans taisteli jälleen tiensä Vaahteraliigan finaaliin. Välieräottelussa Trojans kaatoi riemukkaasti Roostersin 20–7, mutta Vaahteramalja XIII:ssa tuttu vastustaja, East City Giants, päihitti jälleen turkulaiset, tällä kertaa numeroin 34–14. Sama kuvio toistui kahtena seuraavanakin kautena. Vuonna 1993 Trojans voitti välierässä Roostersin huipputiukan ottelun jälkeen 28–24 mutta loppuottelussa Giants vei kultamitalit vain kolmen pisteen erolla 23–20. Seuraavana vuonna Trojans nuiji välierässä jälleen Roostersin, tällä kertaa selvin 29–7 luvuin, mutta finaalissa Giants oli lähes samoin numeroin troijalaisia parempi. Ottelu päättyi 24–7. Jatkuvat finaalitappiot saivat turkulaiset itseironisesti kutsumaan joukkuettaan Suomen Buffalo Billseiksi. Buffalo hävisi vuosina 1991–1994 neljä perättäistä NFL loppuottelua eli  Super Bowlia.

Vuonna 1995 alkoi Vaahteraliigassa Roostersin vahva dominointi, kun joukkue otti kuusi perättäistä mestaruutta. Loppuotteluissa kaatui ensin East City Giants kahdesti, sitten vuonna 1997 Porvoo Butchers, vuosina 1998 ja 1999 Trojans ja vuonna 2000 Seinäjoki Crocodiles. Kaudella 1995 Trojans sijoittui sarjassa vasta kuudenneksi, mutta siitä eteenpäin turkulaiset olivat kymmenen vuotta putkeen playoffeissa. Kausina 1996, 1997 ja 2000 Trojans pelasi pronssiotteluissa, joista kahdesta viimeisestä mustapaidat poistuivat mitalit kaulassa.

Koko Vaahteraliigan historian ajan mestaruus oli aina päätynyt pääkaupunkiseudun joukkueelle. Vuoteen 2000 mennessä jaossa olleesta 21 mestaruudesta Roosters oli voittanut kaksitoista ja ECG viisi. Coltsilla mestaruuksia oli kaksi ja Polilla ja Tikkurilan TAFTilla kummallakin yksi. Yleisesti odotettiin, että Trojans olisi ensimmäinen kehäkolmosen ulkopuolinen mestari. Toisin kuitenkin kävi. Historiallisen mestaruuden ehti ensin nappaamaan Seinäjoki Crocodiles, joka päihitti Roostersin Vaahteramalja XXII:ssa vuonna 2001 tiukkaakin tiukemman taistelun jälkeen vain kahdella pisteellä.

Trojansin mitaliketju jatkui samana vuonna pronssimitalilla, mutta jo seuraavalla kaudella Trojansille tarjoutui tilaisuus yrittää kauan odotettua mestaruutta. Roosters oli kuitenkin vielä liian kova pala purtavaksi ja hopeamitalit ripustettiin turkulaisten kaulaan Vaahteramalja XXIII:n päättyessä jo kahdeksannen kerran.

Talvella 2003 Trojans panosti aikaisempaa enemmän joukkueen valmennukseen. Vanhoista kokeneista pelaajista koottiin eri pelipaikoille omat erikoisvalmentajat ja huomiota kiinnitettiin myös lihashuoltoon ja juoksunopeuteen. Ulkomaalaisvahvistuksiksi Trojans onnistui saamaan erinomaiset pelimiehet, pelinrakentaja Clinton Pattersonin ja tukimies Marlon Grierin. Moni asia loksahti kesän aikana paikoilleen ja Vaahteramalja XXIV lunasti lopulta yli 20 vuoden turkulaisodotukset. Trojans vei mestaruuden voittamalla arkkivihollisensa Helsinki Roostersin numeroin 21–16. Päävalmentajana mestaruuskaudella toimi Tomi Haula.

Kahdeksan hopean jälkeen mestaruus maistui hyvälle.

Vuosi 2005 toi paljon muutoksia. Moni kokenut pelaaja, joka jatkoi uraansa vielä mestaruusvuoden jälkeen pitkälti EFL-pelien kannustamana, lopetti nyt uransa. Voimakkaasti nuorentunut joukkue ylsi kuitenkin amerikkalaisvahvistustensa pelinrakentaja Chris Dapoliton ja laitahyökkääjä Jamal Allenin avustamana pronssiotteluun, jossa himmeimmät mitalit pokkasi Helsinki Roosters.

Trojans lähti kauteen 2006 uuden päävalmentajan, Kim Grönlundin luotsaamana. Ulkomaalaisvahvistukset tulivat tällä kertaa Kanadasta. Pelinrakentaja Charles ”Chuck”  Guedo tuli Calgarystä ja laitahyökkääjä Dan Mott Torontosta. Loukkaantumisten sävyttämästä kaudesta jäi käteen viides sija.

Seuraavana vuonna Trojans palasi takaisin amerikkalaisiin vahvistuksiin ja turkulaisjoukkuetta vahvistivat Maryland Terrapinsin Ryan Mitch ja semipro-liigojen  konkari Johnell Wyatte, joka laitahyökkääjän  pelipaikan lisäksi hallitsi lähes kaikki muutkin tontit. Lisäksi joukkuetta vahvisti englantilainen London Olympiansista  tullut keskushyökkääjä Xavier André. Johnell Wyatte loukkasi polvensa kauden puolivälissä ja häntä paikkaamaan saapui Valley Trojansista Kaliforniasta  Malaki Lesa, joka hänkin loukkaantui muutaman ottelun jälkeen. Tiukan pudotuspelipaikoista käydyn kamppailun jälkeen Trojans jäi lopulta sarjan kuudenneksi.

Kaudelle 2008 Trojans uudisti valmennustaan ja turkulaisia 90-luvulla menestyksekkäästi valmentanut Jarmo Rautiainen palasi edustusjoukkueen päävalmentajaksi ja koko seuran valmennuspäälliköksi. Lupaavalta vaikuttanut kausi hajosi jo ennen sarjan alkua, kun amerikkalainen pelinrakentaja Jayson Davis loukkaantui muutama päivä ennen avausottelua. Muut ulkomaalaisvahvistukset olivat edelliskaudelta tutut Johnell  Wyatte ja Malaki Lesa. Trojansin sijoitus vuonna 2008 oli jälleen kuudes.

Davisia tuurannut Joonas Andersson vakuutti valmennusjohdon kauden 2008 esiintymisillään ja seuraavaan kauteen päätettiin lähteä kotimaisella pelinrakentajalla. Anderssonin heittojen pääkohteeksi sekä tarvittaessa varamieheksi kaavailtiin mestarivuoden pelinrakentajan Clint Pattersonin käsin Trojansille poimimaa WR/QB Trent Usheria. Järkytys turkulaisleirissä oli suuri, kun Trent ajoi vain hetkeä ennen Suomeen lähtöään kolarin, joka lopetti hänen uransa.

Viime tingassa hätiin saatiin USC Trojansin third string QB Billy Hart ja Anderssonin QB-toiveet piti haudata vielä vuodeksi. Muut ulkomaalaisvahvistukset olivat RB Gerard Hamlett ja DB Marques Dailey. Kukaan vahvistuksista ei osoittautunut maineensa veroiseksi ja muutenkin kaudesta 2009 tuli täydellinen mahalasku. Sarjataulukon viimeinen sija oli Trojansin huonoin sitten kauden 1989. Trojans kuitenkin säilytti sarjapaikkansa kolmen muun joukkueen liigakriteereissä olleiden puutteiden vuoksi

Vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuoliskolla alkanut alamäki jyrkkeni ja vuosina 2010, 2011 ja 2012 Trojans voitti kaikkiaan vain kolme ottelua. Päävalmentajana tuolloin toiminut Pauli Ojanen joutui todistamaan turkulaisjoukkueen historian pisintä tappioputkea, joka alkoi 10.8.2010 Trojansin hävittyä Butchersille 0–48  ja päättyi lähes kahden vuoden päästä 29.7.2012, kun Oulu Northern Lights kaatui viimein yläkentällä hyökkäyskilpailun jälkeen 16–13. Voitto jäi kuitenkin kauden ainoaksi ja kausi 2012 päättyi edellisen vuoden tapaan Vaahteraliigan jumbosijaan.

 Voitto Northern Lightsista katkaisi ennätyspitkän tappioputken 

Trojansin 30. juhlavuosi oli totaalinen pannukakku, ja oli aika tehdä radikaaleja ratkaisuja. Syksyllä 2012 johtokunta ehdotti jäsenistölle vapaaehtoista pudottautumista I divisioonaan. Vaikka urheilullisilla mittareilla Trojans oli putoajan paikalla, joukkue olisi kuitenkin muiden liigakriteerien perusteella voinut säilyttää paikkansa Vaahteraliigassa. Äärimmäisen tiukan äänestyksen jälkeen Trojans päätti hakea vauhtia sarjaporrasta alempaa. 

Divariin pudottautuminen jakoi voimakkaasti mielipiteitä ja alku olikin erittäin hankala. Valmentaja joukkueelle saatiin vasta kevään kynnyksellä ja sekin erikoisten sattumien summana. Serbiassa pelannut Stan Bedwell oli lupautunut valmentamaan Trojansia, mutta pääsisi Suomeen vasta kesäkuussa. Bedwellin yllättäen loukkaannuttua heti kauden alussa hänen sopimuksensa serbialaisjoukkueen kanssa purettiin ja hän oli vapaa tulemaan Turkuun.

Trojans-Nokia Ghosthunters

Bedwell otti nopeasti joukkueen haltuun ja tunnelma Trojansissa alkoi vähitellen muuttua toiveikkaaksi. Kauden ensimmäinen ottelu Nokia Ghosthuntersia vastaan voitettiin vaivoin, mutta sen jälkeen Trojans oli täysin pysäyttämätön divarissa. Hyvä meininki sai monen alkuvuodesta vielä epäröineen pelaajan palaamaan joukkueeseen ja mukaan liittyi muutama jo uransa kertaalleen lopettanutkin pelaaja. Bedwell sai mukaan myös Washington Redskinsissä pelanneen puolustuksen linjamiehen Aki Jonesin. Voitot ruokkivat itseluottamusta ja kausi päättyi Spagettimaljan selvään voittoon elokuussa 2013. Trojans voitti Oulu Northern Lightsin yläkentän täyden katsomon edessä lukemin 46–8.

Divarin voitto antoi Trojansille mahdollisuuden pyrkiä takaisin Vaahteraliigaan. Päävalmentajaksi nousi edellisen kauden puolustuksen koordinaattori Mikko Virolainen, joka aloitti nopeasti Vaahteraliigakelpoisen joukkueen rakentamisen. Myös varainkeruu käynnistettiin varhaisessa vaiheessa. Trojans sai pääsponsorikseen IT-alan yrityksen, Anders Innovationsin, minkä myötä joukkueen nimeksi tuli Anders Trojans.

Trojans sai liigalisenssin, ja onnistuneiden rekrytointien ansiosta imu Turun suuntaan oli pelaajamarkkinoilla kova. Ennen kauden alkua Trojansia pidettiin yhtenä liigan ennakkosuosikkina. Ulkomaalaisvahvistuksina joukkueessa nähtiin RB Jocques Crawford, WR Rodney Brown Jr., LB Antonio Harris, DB Chris Poston sekä unkarilainen OL Daniel Menczel. 

Kausi 2014 olikin Trojansille varsinainen kunnianpalautuksen vuosi. Kauden aikana Trojans hävisi vain yhdelle joukkueelle, Helsinki Roostersille, joka voitti molemmat runkosarjan kohtaamiset niukalla marginaalilla ja vei myös lopulta Vaahteramaljan voiton lukemin 21–7. Trojansin historian kymmenennessä hopeassa oli kuitenkin kultainen reunus, sillä joukkueen taival kahdessa vuodessa liigajumbosta divarin kautta Vaahteramaljaan hakee vertaistaan. 

Anders Trojans vahvistui seuraavaksi kaudeksi vielä entisestään ja kauden 2015 alku olikin erinomainen viime kauden mestarin, Roostersin kaatuessa avausottelussa selvästi. Kauden aikana loukkaantumiset alkoivat kasaantua ja mm. Roostersissa useita mestaruuksia voittanut ja Trojansin pelinrakentajaksi värvätty Robert Johnson joutui jättämään kauden kesken, samoin DB Chris Poston. Kesken kauden pelinrakentajaksi hankittiin edellisellä kaudella Roostersin mestaruuteen vienyt Sean Shelton. Muita vahvistuksia olivat RB Rickey Stevens, OL Daniel Menczel, ranskalainen DL Camille Gruel sekä Postonin tilalle hankittu DB Marcus Bratton.

Niukkaakin niukemmat tappiot Butchersille ja Crocodilesille toivat Trojansille välierävastustajaksi kauden aikana vahvistuneen Roostersin. Välierässä Rickey Stevens ei pystynyt pelaamaan, eikä Roostersilla ollut vaikeuksia selvittää tietään loppuotteluun Trojansin jäädessä pronssille.

Kauteen 2016 Anders Trojans alkoi valmistautua jo varhain syksyllä kiinnittämällä joukkueeseen aikaisemmin Seinäjoki Crocodilesissa ja Porvoon Butchersissa hyvin pelanneen WR/DB Roman Runnerin. Joc Crawfordin piti palata Turkuun, mutta suunnitelmien muututtua keskushyökkääjäksi hankittiin Buffalo Billsin portteja kolkutellut Chris Douglas. Puolustuksen takakenttää vahvistamaan tuli DB Cameron Gupton. Muita vahvistuksia olivat unkarilainen DL Daniel Stadler sekä britti-DL James Perrineau. Pelinrakentajan paikalle sovitettiin Suomen maajoukkueesta tuttu Miro Kadmiry. Daniel Menczel jatkoi tänäkin vuonna Turussa. Merkittävä lisäys joukkueeseen oli myös hyökkäyksen koordinaattori Kim Wikström.

Loukkaantumisia alkoi tulla jo ennen ensimmäistä peliä ja kauden aikana varsinkin puolustus kärsi useiden aloituskokoonpanon pelaajien isoista loukkaantumisista. Heittokäden ongelmista kärsineen Kadmiryn korvasi amerikkalainen Max Shortell, puolustuksen linjaa paikattiin saksalaisella Timm Kaminskilla ja britti Niall Scott-Grantilla, ja viime vuodesta tuttu LB Camille Gruel palasi Turkuun kauden Ranskassa päätyttyä.

Yhtenä ennakkosuosikkina kauteen lähteneen Trojansin suorituskyky heikkeni loukkaantumisten myötä paljon, mutta joukkue ylsi silti runkosarjan kolmanteen sijaan. Välierässä Roosters hyödynsi Trojansin pallonmenetykset ja eteni helposti loppuotteluun. Trojansille kuitenkin pronssia ja kolmas perättäinen mitalisija. Trojansin 34 Vaahteraliigakaudesta puolet eli 17 oli päättynyt mitalisijoitukseen. 

Kolmen mitaliin päättyneen kauden jälkeen Trojans koki vuonna 2017 monta muutosta, joita seurassa ei vain osattu hallita. Päävalmentaja Mikko Virolaisen kolmen vuoden pesti päättyi, samoin sopimus pääsponsori Anders Innovationsin kanssa, ja osaltaan näiden seurauksena moni edellisvuosien avainpelaajista joko lopetti tai lähti muualle.

Päävalmentajaksi tullut Karri Kuuttila onnistui kasaamaan hyvähenkisen joukkueen, mutta ohut rosteri näkyi tuloksissa. Puolustus sekä RB Josh Quezada pitivät joukkuetta pystyssä alkukauden, mutta vasta kun QB Zach Bartlow ja WR Andy Misiuro liittyivät joukkueeseen, alkoi hyökkäyskin toimia ja Trojansin sarakkeeseen merkittiin myös voittoja. Veitsi kurkulla läpi kauden pelannut Trojans voitti riemukkaasti viimeisellä kierroksella Vaasa Royalsin ja vältti putoamisen sijoittuen lopulta viidenneksi.

Kauden jälkeen tuli kuitenkin pommi, sillä kun syksyllä olisi pitänyt ilmoittautua seuraavan vuoden sarjoihin, sitoutuneita pelaajia ei enää riittänytkään tarpeeksi, jotta hakemusta olisi kannattanut jättää. Seuran johtokunta teki ainoan järkevän päätöksen ja luopui paikastaan Vaahteraliigassa.  

Talven aikana kypsyi päätös miesten edustusjoukkueen elvyttämisestä henkiin, ja junioreita vuosien ajan valmentanut Otto Junttila otti vetovastuun ja lähti kokoamaan joukkuetta III divisioonaan kaudelle 2018. Joukkue saatiin vaivoin kokoon, ja kausi vietyä kunnialla läpi. Trojans sijoittui kahdeksan joukkueen sarjassa kuudenneksi voitettuaan Vantaan TAFTin sekä Vaasa Royal A:n.