Turku Trojansin 40-vuotisjuhlagaala järjestettiin lauantaina 10.12.2022 Radisson Blu Marina Palacessa ja paikalla oli yli 100 entistä pelaajaa, cheerleaderiä ja seuratoimijaa.
Trojansin vanhojen jäsenten kokoontumista on suunniteltu jo pitkään, mutta korona kampitti kaikki aiemmat hankkeet. Onneksi nyt, Trojansin juhlavuotena, tällainen tilaisuus voitiin järjestää. Erityisen ilahduttavaa oli, että juuri seuran aivan alkuaikojen ihmiset olivat runsaslukuisina paikalla.
Juhlagaala oli valtavan upea ja lämminhenkinen osoitus joukkuehengen ja seurauskollisuuden mittaamattomasta kestävyydestä. Kun seura vuonna 1982 perustettiin, tuskin kukaan silloisista perustajista tai pelaajista villeimmissä kuvitelmissaankaan ajatteli, että he joskus olisivat juhlimassa yhdessä seuran 40-vuotista tarinaa. Ilta oli samaan aikaan koskettava ja verrattoman hauska. Se oli myös todellinen historian oppitunti kaikille, jotka ovat aina miettineet, miten homma aikanaan on lähtenyt käyntiin.
Ilta käynnistyi perustajien puheilla
Seuran puheenjohtajan Pasi Sillgrenin ja illan toisen isännän Jan Wahlsteinin tervetuliaissanojen jälkeen illan aloitti itseoikeutetusti Trojansin ensimmäinen puheenjohtaja ja primus motor koko seuran perustamisessa, Esa-Matti Harkke.
Esa-Matti Harkke otti heti tilaisuuteen mukaan suoralla videoyhteydellä Yhdysvalloista seuran ensimmäisen valmentajan Scott Hlavatyn, joka kertoi hersyvän tarinan siitä, miten hänet värvättiin mukaan Trojansiin. Scott totesi, että häntä pyydettiin valmentamaan baseball-joukkuetta, mutta sinnikkäästi hän vaati, että laji olisi amerikkalainen jalkapallo. Siihen sitten päädyttiinkin. Kupittaan hiekkakentällä polvet ja käsivarret verillä harjoittelevien ja vasta lajia opettelevien palava into ja peräänantamattomuus tekivät Scottiin heti vaikutuksen ja loppu onkin historiaa.
Harkke paljasti nyt myös Trojans nimen taustan ja kumosi samalla erääseen ”varmuusvälinemerkkiin” liittyvän sinnikkään myytin. Harkke oli vaihto-oppilaana Texasissa ja hänen high school -joukkueensa nimi oli Trojans, joka myös rimmasi hyvin Turun kanssa. Myös ensimmäinen seuratunnus oli sieltä peräisin. Sitä paranteli sittemmin kaikkien tuntema sarjakuvataiteilija Mauri Kunnas, joka halusi siten kiittää Esa-Mattia, joka oli auttanut Kunnasta tämän piirtämässä Suuressa Urheilukirjassa. Kirjassa esiteltiin eri lajeja Kunnaksen jäljittelemättömän tyylin mukaisten eläinhahmojen kautta, ja amerikkalaisen jalkapallon kohdalla Kunnas kaipasi apua, jotta tilanteet kuvissa olisivat aitoja vastaavia.
Harkkea seurasi puhujana Jussi Rantanen, joka oli mukana perustamassa Trojansia ja toimi paitsi pelaajana, myös valmentajana sekä myöhemmin vielä joukkueen lääkärinä. Rantanen hauskuutti juhlayleisöä kertomuksillaan omalta peliuraltaan, muun muassa legendaariselta Trojansin Pariisin reissulta vuonna 1983, joka tuntuu olevan todellinen mehevien tarinoiden runsaudensarvi.
Kaikki tietävät Turusta cheerleaderit ja Denniksen
Trojans on ollut uranuurtaja myös cheerleadingin saralla. Hyvin nopeasti kentän laidalle ilmestyi joukkuetta kannustamaan ja yleisöä viihdyttämään joukko tanssi-, urheilu- ja voimistelutaustan omaavia nuoria naisia. Vuonna 1984 he perustivat Suomen ensimmäisen cheerleading-seuran. Salin eteen näistä kymmenestä edelläkävijästä saapuivat Anne Tuuli os. Haavisto, Minna Martin os. Korkeila ja Tellervo Sjöroos-Hoikkala. Jokaisella oli kerrottavanaan oma muistonsa alkuajoilta, jolloin luotiin pohja paitsi turkulaiselle myös suomalaiselle cheerleadingille, joka tänä päivänä on maailman huippua.
Puheenvuoron juhlagaalassa piti kaikille tuttu Dennis Rafkin, joka toimi Trojansissa joukkueenjohtajana sekä välillä rahoittajanakin ja on myös seuran kunniapuheenjohtaja #1. Dennis tuli mukaan Trojansin toimintaan, kun hänen poikansa Kim liittyi joukkueeseen potkaisijaksi. Samalla Denniksen rooli taustavaikuttajana kasvoi vuosi vuodelta. Puheensa lopuksi Dennis nosti juhlayleisön kanssa tavaramerkikseen tulleen snapsin Trojansin juhlan kunniaksi.
Mestarivalmentajat areenalla
Valmentajatrion täydensi miesten joukkueen nykyinen päävalmentaja Aki Halonen, joka valotti joukkueen lähimenneisyyttä, nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä.
Seuraavaksi kuultiin Turun kaupungin tervehdys, jonka tilaisuuteen toi liikuntatoimen johtaja Markus Kalmari, joka nosti esille muun muassa naisten joukkueen kaksi mestaruutta ja kertoi, että joukkueelle on tulossa kutsu Varsinais-Suomen Urheilugaalaan.
Toiselta suurelta toiselle
Alkuruoaksi tarjottujen skagen-rapujen jälkeen lavan otti haltuun Helsinki Roostersin entinen puheenjohtaja ja nykyinen varapuheenjohtaja Jenni Hakala, joka ennen Helsinkiin muuttamistaan ehti tehdä pitkän uran Trojansissa niin kentällä kuin sen laidallakin ja vielä kentän ulkopuolellakin. Lämminhenkisessä puheessaan Jenni kertoi sydämensä sykkivän yhä Trojansille, vaikka pääkaupunkiseudulla nykyään vaikuttaakin. Lahjana 40-vuotiaalle Trojansille Jenni toi upean, puisen, kotimaista työtä olevan Trojans-soturinpään, jonka taustapuolella on tyylikäs kaiverrus: Toiselta suurelta toiselle 10.12.2022. Hieno ja arvostava ele pitkäaikaiselta kilpakumppanilta, jonka kanssa käydyt ottelut olivat Euroopan pitkäaikaisin ”rivalry”, vuodesta 1982 vuoteen 2017. Toivo elää, että siihen sarjaan saadaan joskus vielä jatkoa.
SAJL:n puheenjohtaja Roope Noronen ei päässyt henkilökohtaisesti tilaisuuteen, mutta hänen kirjoittamassaan ja juhlaan toimittamassaan tervehdyksessä onniteltiin Trojansia seuran pitkästä ja menestyksekkäästä työstä. Hän manitsi myös, että Trojans on edelleen kaikkien aikojen maratontaulukossa sijalla kolme. Niin ikään Trojansin juniorityö nostettiin Norosen viestissä esille ja muistipa Roope toimineensa kerran jopa Trojansin joukkueenjohtajana Eurobowlissa.
Tervehdyksiä matkojen takaa
Pääruokana nautittiin herkullista häränpihviä, joiden hävittyä lautasilta päästiin entisten amerikkalaisvahvistusten ja muiden seuran vaikuttajien tervehdysten pariin. Videolla tervehdyksensä olivat lähettäneet LB Elzie Anderson, QB Clint Patterson ja QB Stan Bedwell. RB Johnell Wyatten videotervehdys tuli hiukan liian myöhään ehtiäkseen tilaisuuteen, mutta se julkaistaan edellä mainittujen mukana Trojansin Facebook-sivuilla. Kirjoitetun tervehdysviestin oli lähettänyt QB Mike Horton. Lämpimät terveisensä videon välityksellä lähetti myös Tero Kekki, joka oli Trojansin yhteyshenkilö Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitossa seuran alkuvaiheissa ja auttoi nuorta seuraa valtavasti.
Trojans Hall of Fame
Pöytiin alkoi ilmestyä suklaakakkua vadelmakastikkeessa ja vaniljajogurttimoussea ja samalla käynnistettiin illan viimeinen virallinen ohjelmanumero – Trojans Hall of Fame -nimitysten julkistaminen.
Moni laji ja seura polkaisee pystyyn oman Hall of Fame -galleriansa jo kohta perustamisensa jälkeen, mutta pian 800-vuotiaassa Turussa ei hötkyillä. Meillä siihen meni 40 vuotta. Ensimmäiset neljä Hall of Fame -jäsentä nimitettiin siis päivämäärällä 10.12.2022 ja jatkoa on luvassa vuosittain.
Ensimmäisenä Hall of Fameen kutsuttiin seuran ensimmäinen puheenjohtaja Esa-Matti Harkke, jolle ojennettiin osoituksena nimityksestä komea laatta upotettuna puiseen taustaan. Toinen Hall of Fame -nimitetty oli vajaat kaksi vuotta sitten vaikean sairauden murtamana menehtynyt Tapani Suvinen, myös seuran perustajajäseniä. Hänen kunnialaattansa kävi noutamassa ystävä ja pelikaveri Hannu Viitanen.
Kolmas nimitetty oli joukkueen kantavia voimia ollut Jouni Tenko, joka ei sairastumisen vuoksi päässyt tilaisuuteen. Hänen laattansa haki niin ikään ystävä ja pelikaveri Jan Jansson. Seuraava nimitys herätti salissa ehkäpä koko illan raikuvimmat, spontaanit suosionosoitukset, sillä neljäs Trojansin Hall of Fameen kutsuttu henkilö oli Jarmo ”Japi” Rautiainen, jonka vuonna 1982 alkanut ura pelaajana sai jatkoa valmentajana ja jatkui yli 30 vuotta, ja kuka tietää, vaikka jatkuisi vielä.
Karaokea ja ryhmäkuvia
Loppuilta sujuikin vapaamuotoisen viihtymisen merkeissä. Monenlaisia ryhmäkuvia otettiin ja vedettiinpä salissa, karaoke-tyyliin, vuosien ajan pakolliseen ohjelmistoon vieraspelien bussimatkoilla kuulunut Dirlandaa, esilaulajanaan Jan Jansson.
Kaiken kaikkiaan Trojansin juhlagaala oli jättimenestys. Kauan sitä on saatu odottaa, mutta kun se vihdoin saatiin järjestettyä, olivat tunteet sitäkin korkeammalla ja myös pinnassa. Oli todella vaikuttavaa nähdä, miten kauan sitten nurmikentillä hikeä vuodattaen, kaverin puolesta kaikkensa antaen ja niin voitot kuin tappiotkin yhdessä jakaen kerätyt kokemukset ovat synnyttäneet rikkoutumattoman veljeyden siteen. Siteen, joka on kantanut tähän päivään asti niin, että kun vanhat pelikaverit kohtasivat, yhteenkuuluvuuden tunne oli edelleen läsnä käsinkosketeltavana.
Tämä juhla oli ennen kaikkea vanhojen troijalaisten juhla, mutta se toimii upeasti myös muistutuksena nuoremmille Trojans-perheen jäsenille yhteisöllisyyden voimasta ja toisten kunnioittamisesta. Arvoista, jotka kaikki liittyvät joukkueurheiluun. Pidetään mielessä myös, että soihtu, jota aikaisemmat pelaajasukupolvet ovat kantaneet 40 vuoden matkan, on nyt tämän sukupolven käsissä. Annetaan soihdun palaa kirkkaana vielä seuraavat 40 vuotta.
