Odotettu paikalliskamppailu Turku Trojans Womenin ja Raisio West Coast Phoenixin välillä houkutteli urheilupuiston yläkentälle ennätysyleisön nauttimaan kauniista kesäillasta ja kiihkeästä jenkkifutismatsista. Kotijoukkue Trojans vei voiton väkevällä toisen puoliskon esityksellään numeroin 49–6 (21–6).
Varsinais-Suomen jenkkifutisvaltikka pysyi vahvasti Trojansilla, kun Turun urheilupuiston yläkentällä ratkottiin Naisten Vaahteraliigan välieräpareja runkosarjan viimeisessä ottelussa. Vastakkain olivat Turku Trojans Women sekä ylimmälle sarjatasolle viime kauden hyvien esitysten myötä noussut Raisio West Coast Phoenix. Tunnelma yläkentällä oli äänekäs ja kiihkeä, kuten paikallisotteluun sopiikin. Raisiolaiset kannattajat olivat vallanneet yläkentän katsomon länsipäädyn ja kannustivat sieltä omiaan loppuun asti.
Ottelu alkoi Trojansin hyökkäysvuorolla, jossa se kuljetti pallon melko vaivatta vastustajan kenttäpäätyyn. Laura Pulkkinen sai kunnian avata ottelun pistesaldon juoksemalla pallon maalilinjan yli. Lauran lisäpistepotku sen sijaan lipui niukasti pystypuiden oikealta puolelta ja yläkentän tulostaulun lamput asettuivat näyttämään tilannetta 6–0.
Phoenix oli tullut otteluun hyvin latautuneena ja täynnä näyttämisenhalua. Ronja Sulinin orkestroima heittohyökkäys eteni läpi kentän pala kerrallaan ja ennen pitkää Trojansin maalialue alkoi häämöttää horisontissa. Mikäli näin ja kuulin oikein, Emmi Karru oli raisiolaisten tasoitusmaalin tekijä kurkottaen juuri ja juuri pallon kärjen maaliviivan päälle. Lisäpisteyritys epäonnistui ja taululla komeili jännittävä 6–6 tasatilanne.
Seuraava pistesuoritus merkattiin jälleen Trojansille. Pelinrakentaja Jonna Hakkaraisen pitkä ja kirurgintarkka heitto löysi Kirsti Nirhamon kentän vasemmalta laidalta ja Nirhamolla oli edessään vain tyhjää ruohomattoa ennen maalialuetta. Maalin jälkeisen lisäpistepotkun aloitussyöttö jäi karvan verran vajaaksi ja Hakkarainen joutui improvisoimaan siitä asetelmasta jotain muuta kuin potkupelin. Haukansilmillään Hakkarainen bongasi maalialueen oikealta puolelta Sari Kuosmasen, jolle lähti pallopostia. Kuosmanen hyppäsi pallontavoittelussa korkeimmalle ja laskeutui takaisin keinotekoisen humuksen tasalle pallo näpeissään. Trojansille kaksi pistettä lisää ja edellinen saamatta jäänyt lisäpiste tuli kuitattua. Tilanne nyt 14–6.
Trojans yrittää irtiottoa
Toisella neljänneksellä Raision eteneminen alkoi hiukan takellella, vaikka ajoittain nähtiinkin hienoja koppeja ja välillä myös juoksuilla etenemistä, asialla usein Emmi Karru. Trojans pakotti Phoenixin turvautumaan lentopotkuihin, muttei itsekään kyllä päässyt kapitalisoimaan kaikkia mahdollisuuksiaan. Yksi maali kuitenkin nähtiin ja siitä vastasi kotijoukkue ja Kirsti Nirhamo, joka jälleen esitteli mahtavia kiinniottotaitojaan poimimalla Hakkaraisen pitkän harppuunaheiton maalin arvoisesti. Pulkkinen oli säätänyt kenkäänsä pari napsua vasemmalle ja lisäpistepotkut sujahtivat sen jälkeen kaikki keskeltä haarukkaa, niin myös tämä, jonka myötä kotijoukkue siirtyi 21–6-johtoasemaan.
Neljänneksen lopulla Trojans sai pallon haltuunsa kun peliaikaa ennen taukoa oli vajaat pari minuuttia. Päävalmentaja Pauli Ojasen pelivalinnoissa oli aika paljon itsevarmuutta, kun kellon kuluttamisen sijaan lähdettiin syvältä omalta kenttäpuoliskolta yrittämään kerta toisensa jälkeen heittopelejä. Uudet yritykset saatiin kertaalleen kasaan, mutta kun peliaikaa oli runsaat 40 sekuntia jäljellä Hakkaraisen heitto päätyikin Phoenixin puolustuksen käsiin. Kun toinen puolisko tulisi alkamaan Phoenixin hyökkäysvuorolla, olisi raisiolaisilla ollut hyvät saumat päästä peliin mukaan onnistumalla toisen neljänneksen lopussa jollain rohkealla heittopelillä ja yrittämällä heti kolmannen neljänneksen alussa ottelun tasoittamista. Jos Trojans pelasi hiukan upporikasta ja rutiköyhää, niin Phoenix taas jätti uhkapelin kokeilematta ja kulutti viimeiset 40 sekuntia pelikellosta polvea maahan laittamalla. Tauolle mentiin siis lukemissa 21–6.
Phoenixin musta minuutti ratkaisee ottelun
Kolmannella neljänneksellä Phoenixilla oli vielä hyvät mahdollisuudet pitää ottelu tasaisena, mutta sitten sille osui kohdalle synkkä minuutti, jonka aikana peli käytännössä ratkesi. Trojansin puolustus ei antanut raisiolaisille löysää yhtään ja hankki pallon omalle hyökkäykselleen. Kirsti Nirhamo merkkautti nimiinsä illan kolmannen maalinsa jälleen Hakkaraisen tarkasta heitosta, jonka päälle Laura Pulkkinen niittasi lisäpisteen. Maalia seurannut Phoenixin hyökkäysvuoro joutui lähtemään liikeelle Pulkkisen pitkän aloituspotkun jälkeen syvältä omalta alueelta ja päättyi nopeasti, kun Lea Kaszas katkaisi Ronja Sulinin heiton ja pinkaisi pallon vierasjoukkueen vastusteluista piittaamatta maalialueelle. Pulkkinen pääsi esittelemään potkaisutaitojaan uudemman kerran ja yhtä hyvällä lopputuloksella. Raisiolaisten selän takana loistanut tulostaulu vilkautti vierasjoukkueen kannalta väärää saraketta, johon hahmottui nyt luku 35 oman sarakkeen näyttäessä edelleen kuutosta.
Tämän jälkeen ottelun jännite hiukan laski ja viimeisellä neljänneksellä Trojans vielä kaunisteli numeroita kahdella maalilla. Jonna Hakkarainen heitti neljännen maalisyöttönsä tällä kertaa maaliviivan tuntumassa, keskellä kenttää päivystystä pitäneelle Janna-Jemina Seilekselle, jolla oli kopin jälkeen helppo tehtävä kurottaa pallo maalialueen puolelle. Illan viimeisen maalin juoksi Lea Kaszas, joka ei kertakaikkiaan suostunut pysähtymään ennen maalilinjaa raisiolaisten kunniotettavista yrityksistä huolimatta. Molempiin maaleihin potkaisi Laura Pulkkinen lisäpisteet onnistuneesti. Lopputulos tummuvassa elokuun illassa Trojansille 49–6.
Heittopeli ratkaisi ottelun puolin ja toisin
Ottelun jälkeen median haastattelussa päävalmentaja Ojanen kertoi olevansa tyytyväinen etenkin heittopelin onnistumiseen ja kieltämättä etenkin tutkapari Hakkarainen-Nirhamo tekikin rumaa jälkeä vastustajan takakentällä, mutta myös juoksupelit tuottivat jaardeja tasaisen varmasti. Trojans eteni ottelussa yhteensä 390 jaardia, joista heittäen 192 ja juosten 198. Puolustus onnistui sekin hyvin tehtävässään, ja pysäytti useaan kertaan jo perinteisille maalintekopaikoille ehtineen Phoenixin hyökkäyksen. Phoenix eteni 150 jaardia, joista 125 ilmateitse.
West Coast Phoenixin heittopeli ansaitseekin erityismaininnan. Ronja Sulin latoi palloa taivaalle ahkerasti – kaikkiaan 40 kertaa – ja Raision varmakätiset laitahyökkääjät onnistuivat välillä hämmästyttäviin kiinniottoihin, vaikka Trojansin takakentän pelaajat roikkuivat iholla kuin huonosti istuva puku. Turkulaisten heittopuolustus piti kuitenkin pintansa, eikä antanut yhtään todella isoa peliä ja poimi siinä sivussa kolme syötönkatkoakin. Siinä oikeastaan olivatkin ottelun ratkaisun avaimet – Trojansin heittopelit näkyivät tulostaululla Phoenixin eivät.
Miten jatketaan?
Kun sarjassa on neljä joukkuetta, kaikki pääsevät välieriin. Runkosarjan tarkoituksena oli vain ratkoa mitkä joukkueet välierissä kohtaavat. Trojans, Wolverines ja Saints keräsivät kukin kaksi voittoa ja voitot menivät täysin ristiin. Trojansin maaliero on kolmikon paras, mutta Naisten Vaahteraliigan kilpailusääntöjen mukaan sillä ei ole merkitystä. Keskinäinen sijoitus ratkaistiin muiden kriteerien mentyä tasan vierasvoittojen määrällä. Trojansilla vieraspelejä oli vain yksi, jonka se hävisi Wolverinesille ja Wolverineskin hävisi ainoan vierasottelunsa Saintsille. Saints voitti kahdesta vierasottelustaan toisessa Raision ja näin päästiin mielenkiintoiseen loppujärjestykseen, jossa Saints voitti runkosarjan, Wolverines oli toinen, Trojans kolmas ja WCP neljäs.
Se miten joukkueiden järjestys ratkaistaan, oli tiedossa jo ennen ottelua, ja Trojans ansaitseekin hatunnoston siitä, että se ei lähtenyt puolivaloilla viimeiseen peliin hakemaan ennakolta ehkäpä sopivampaa välierävastusta, vaan haki voiton parhaalla kokoonpanolla ja sataprosenttisella yrityksellä. Kaikki muu olisikin ollut epäreilua niin urheilullisesti kuin myös paikalle saapunutta ennätysyleisöä kohtaan.
Ojanen kaivoi haastattelussa urheilufraasien arkistostaan perinteisen ”kaikki vastustajat pitää voittaa, jos haluaa mestariksi” -toteamuksen, ja vaikka se ei ihan paikkansa pidäkään, niin ainakin kaksi seuraavaa vastusta on pakko voittaa, jos haluaa kauden päätteeksi kuunnella Queenin We Are The Championsia hymy huulillaan.
