Trojansin ja Saintsin välieräkohtaamisesta ei tullutkaan odotetun tasaista jännäriä, vaan kotijoukkue hyödynsi eteen tulleet pisteidentekotilaisuudet maksimaalisesti marssien finaaliin selvin 51–0 numeroin.
Ruskon tuulisella kentällä pelattua Naisten Vaahteraliigan toista välieräkamppailua Turku Trojansin ja Tampere Saintsin välillä oli lupa pitää kahdesta välierästä jännittävämpänä. Toisessa välieräparissa tappioton Helsinki Wolverines oli kurmottanut vastustajaansa Mikkeli Bouncersia runkosarjassa kahdesti suurinumeroisesti. Trojansin ja Saintsin toinen runkosarjakohtaaminen sen sijaan oli puolivälissä ottelua lähes tasan, vaikka Trojans sitten ottelun nimiinsä veikin. Helsingissä pelattu välieräottelu päättyi kuitenkin kotijoukkue Wolverinesin voittoon vain 26–0, kun taas Trojans riepotteli tamperelaisia 51–0. Miten noihin numeroihin sitten päädyttiin?
No minäpä kerron.
Ensimmäinen neljännes tunnusteltiin
Ottelun alku oli molemmin puolin hiukan hapuileva ja kumpikin joukkue tuntui hiukan tunnustelevan sitä, mikä vastapuoleen voisi upota. Nopeasti kävi selväksi ainakin se, että tamperelaisleirissä on videoita katsottu silmät ruvella ja jotain saatu selvillekin. Trojansin koko kauden vastustajien puolustuksiin kuin kuuma veitsi voihin uponneeseen option-hyökkäykseen ja Lea Kaszasin murhaavan tehokkaisiin kiertopeleihin Saints oli löytänyt lääkkeet. Valkopaitaiset tamperelaiset nimittäin roikkuivat ensimmäisellä neljänneksellä Kaszasin päällä kuin halpa puku.
Vastaavasti Trojansin puolustus teki juuri, kuten Saintsin kaltaista, pelinrakentajakeskeistä hyökkäystä vastaan pitääkin eli ryntäsi linjasta saman tien pelinrakentaja Emilia Rädyn okulaareille. Niinpä ensimmäisellä neljänneksellä ei yhtään pistesuoritusta nähtykään.
Neljänneksen kohokohtiin voidaan lukea Sari Kuosmasen poimima syötönkatko, joka saattoi olla koko pelin suunnan kannalta tärkeä. Tamperelaiset olivat päässeet jo 30 jaardin päähän Trojansin maalista, ja avausmaali olisi saattanut antaa Saintsille hyvän momentumin. Kuosmanen eteni syötönkatkon jälkeen vielä komeasti ja toi pallon yli puolen kentän Saintsin kenttäpuoliskolle.
Trojans käytti tilaisuutensa paremmin
Toisella neljänneksellä tilanne muuttui ratkaisevasti. Trojansin hyökkäys oli ensimmäisen neljänneksen päätteeksi edennyt jo Saintsin kahdellekympille ja puolten vaihdon jälkeen vauhti vain kiihtyi. Suvi Partanen koppasi pelinrakentaja Jonna Hakkaraisen lyhyen heiton keskelllä kenttää ja eteni pallon kanssa puolustajat nilkoissaan roikkuen kuuden jaardin päähän maaliviivasta. Seuraavassa pelissä Lea Kaszas näytti, että virtaa riittää, vaikka edellisenä päivänä oli pelattu täysimittainen rugby-ottelu, ja Lea pujotteli linjan keskeltä maalialueelle. Laura Pulkkinen toimitti lisäpistepotkun erehtymättä haarukkaan ja kotijoukkue siirtyi 7–0 johtoon.
Vaikka Pulkkinen ei vielä tässä ottelussa pelannut normaalilla paikallaan keskushyökkääjänä, oli hänen panoksensa ottelussa erittäin tärkeä, enkä tarkoita pelkästään lisäpistepotkuja. Vähintään yhtä tärkeitä, ellei peräti tärkeämpiä, olivat Lauran potkaisemat, kirurgintarkat aloitus- ja lentopotkut, joilla tamperelaiset pakotettiin kerta toisensa jälkeen aloittamaan omat hyökkäysvuoronsa toivottoman hankalista kenttäasemista. Pari seuraavaa Saintsin hyökkäysvuoroa lähtivätkin liikkeelle syvältä omalta alueelta. Jälkimmäisessä puolustus piti Saintsin niin vähissä jaardeissa, että tamperelaisten lentopotkulle oli minimaalisen vähän tilaa ja potku jäi todella lyhyeksi.
Trojans pääsi aloittamaan hyökkäyksensä 25 jaardin päässä Saintsin maalista, eikä kotijoukkue voinut tällaista lahjaa jättää kokonaan käyttämättä. Suvi Partasen kiinniotto toi taas Trojansin iskuetäisyydelle, mutta sen jälkeen tamperelaisten puolustus sulki ovet totaalisesti. Tyhjin käsin ei kuitenkaan tarvinnut poistua, sillä Laura Pulkkinen kenkäisi kenttäpotkumaalin haarukkaan ja kolme pistettä kentän laidalla olevaan, taitavien kädentaitaijien pikaisesti valmistamalle tulostaululle. Tilanne 10–0.
Seuraavaa pistesuoritusta ei tarvinnut odottaa pitkään, sillä jälleen hankalasta kenttäasemasta alkanut Saints-hyökkäys jäi telineisiin ja lentopotkulyhyeksi, joten Trojans oli jälleen paraatipaikoilla. Hakkaraisen harppuunaheitto löysi Kirsti Nirhamon, joka nappasi pallon täydessä vauhdissa ja pyyhälsi tuulispäänä Tampereen päätyyn. Pulkkinen potkaisi lisäpisteen ja peli oli jo lukemissa 17–0.
Saintsilta vedettiin matto alta
Toisen neljänneksen lähennellessä jo loppuaan Saints onnistui masinoimaan mallikkaan hyökkäysdraivin, jolla palloa kuljetettiin läpi kentän vain seitsemän jaardin päähän Trojansin maalialueesta. Kaksi ensimmäistä yritystä jäivät hiukan piippuun, mutta kolmannella tapahtui tamperelaisten kannalta pahin mahdollinen. Rädyn heitto ei tavoitakaan sinivalkopaitaista pelaajaa, vaan mustiin sonnustautuneen Lea Kazasin, joka lähti kuin Elon Muskin SpaceX-raketti kohti toista kenttäpäätyä, jonne löytämiseen Lea ei navigaattoria tarvitse. Sinne matka myös päättyi ja tulostaululle alettiin etsiä kakkosta ja kolmosta. Tällä kertaa tamperelaiset saivat lisäpistepotkun sentään blokattua, mutta 23–0 tauolle mennessä ei taatusti ollut se tilanne, joka tamperelaisilla oli mielessä Ruskoon tultaessa.
Toisen neljänneksen aikana taivaalta oli kovina puhaltavien tuulien lisäksi alkanut tihkua vettä. Silmämääräisesti arvioituna lähes tarkalleen pelikentän kokoisen ja sen päälle parkkeeranneen pilvimuodostelman ympärillä oli kirkasta, joten ainakin tamperelaisleirissä varmasti toivottiin sateen jäävän lyhyeksi. Onhan heittopeli Saintsin keskeinen syömähammas.
Kolmas näytös: ottelu ratkeaa
Kolmas neljännes käynnistyi Saintsin lyhyenä antamalla aloituspotkulla, jonka turkulaisten onneksi Olivia Tolonen pyydysti ensimmäisenä haltuunsa kuitenkin harmillisesti loukkaantuen tilanteessa. Trojans-hyökkäys juotti tamperelaisille heti neljänneksen ensimmäisessä pelissä kitkerän makuista myrkkyä, kun Jonna Hakkarainen vapautti rennon näköisellä heitolla keskikaistalle suunnanneen Jutta Luhtalan, jonka tunnetusti ei paljon tarvitse taakseen katsella. Sen verran raikkaasti Luhtalan jalat palloa eteenpäin kuljettavat. Pulkkisen lisäpistepotkulla höystettynä tilanne muuttui silmänräpäyksessä numeroihin 30–0. Vaikka peliaikaa oli toki jäljellä lähes kokonainen toinen puolisko, alkoi tamperelaisten selkäranka, jos ei nyt katketa, niin ainakin taipua aikamoiseen siltaan.
Silta vain jyrkkeni, sillä Trojansin puolustus ei antanut Saintsille tilaa edetä puolta kenttää lähemmäs omaa maaliaan. Yritysten huvettua, Trojans asettui jälleen pallon valtiattareksi. Kaksi ensimmäistä peliä ei tuota tulosta, mutta kolmannen jälkeen tamperelaisten maalialueella nähdään tuttu hahmo. Numeroa seitsemän pelipaidassaan kantava Lea Kaszas imitoi jälleen saippuapalaa, luisteli pitelijöiltään karkuun ja 45 jaardin jälkeen ylittyi maalilinja nyt toisen kerran tänään. Laura Pulkkinen tykitti iltapäivän seitsemännen pisteensä onnistuneen lisäpistepotkun myötä ja oltiin lukemissa 37–0.
Trojans hellittää jo kaasua, mutta vain vähän
Trojansin päävalmentaja Pauli Ojanen päätti tässä vaiheessa antaa vastuuta hyökkäyksessä nuorelle keskushyökkääjälupaukselle Ainara Olmedolle, joka vastasikin annettuun tilaisuuteen varmoilla otteilla.
Kolmannen neljänneksen edetessä kohti loppuaan Saintsille sattuu seuraava kömmähdys. Pelinrakentaja Räty pakeni pallon kanssa turkulaispuolustajia ja taklausta vältellessään menetti otteen pallosta. Tunnetusti palloja magneetin lailla puoleensa vetävä Hanna Ropanen oli ensimmäisenä vaatimassa omistusoikeutta pelivälineelle ja niin Trojans pääsi, kuinkas muuten, erinomaisesta kenttäasemasta kokeilemaan johtoasemansa tukevoittamista.
Trojans jatkoi pelimerkkien panostamista Ainara Olmedoon ja se kannatti, sillä Ainara juoksi pallon ensin komeasti parikymmentä jaardia vain muutaman jaardin päähän maalialueesta. Seuraavalla yrityksellä hivuttauduttiin jo aivan maaliviivan reunalle ja neljänneksen vaihduttua Ainara toimitti pallon maaliin ja vei kotijoukkueen jo 43–0 johtoon. Laura Pulkkinen järjesti siihen vielä yhden pisteen lisää ja tuskin kenellekään oli enää epäselvää kuka ottelun tulisi voittamaan.
Suurin jännite pelistä olikin jo purkautunut, mutta viimeisellä neljnneksellä nähtin vielä yksi maali. Se oli tekijälleen ottelun kolmas eli kyseessä oli Lea Kaszas, joka sivuttaisliikkeessä koppasi Hakkaraisen heiton alueella, jossa edessä oli jonkinlainen puolustuksellinen tyhjiö eli eteneminen maalialueelle sujui suhteellisen vaivattomasti. Ottelun viimeisen pisteen merkkautti tulostaululle Laura Pulkkinen onnistuneella lisäpistepotkullaan ja näin päädyttiin numeroihin 51–0, jotka arkistoitiin ottelupäiväkirjan myötä suomalaisen jenkkifutiksen historiankirjoitukseen.
Jotain filosofista loppusanoiksi
Otteluennakossani ennustin loppuun asti tasaista ottelua ja sellainen olisi pelistä voinut tullakin, sillä joukkueiden välinen tasoero ei lopulta ole niin suuri kuin sunnuntaiset numerot antavat ymmärtää. Amerikkalainen jalkapallo on kuitenkin momentum-peli eli siinä voimatasapaino vaihtelee ottelun aikana useaan kertaan. Se, kumpi joukkue pystyy nuo omat vahvat hetkensä hyödyntämään pistesuoritusten muodossa, on yleensä se, joka loppuvihellyksen koittaessa kohottelee käsiään kohti troposfääriä.
Tässä välieräottelussa Trojans käytti lähes kaikki sille tarjoutuneet tilaisuudet julmasti hyväkseen. Tamperelaisilla oli omat paikkansa, etenkin ottelun alkupuolella, mutta hyvin käynnistyneet hyökkäysvuorot katkesivat toistuvasti johonkin omaan virheeseen tai alisuorittamiseen. Lisäksi vastustajan eli Trojansin onnistui rokottaa juuri näistä virheistä, mikä syö itseluottamusta vielä monin verroin enemmän kuin jos vastustaja olisi tehnyt pisteet pitkän hyökkäysdraivin päätteeksi.
Jälleen kerran päävalmentaja ja hyökkäyksen koordinaattori Pauli Ojanen voi luottaa Trojansin puolustuksen antamaan selkänojaan. Kalle Kilickesenin koordinoima puolustus on pitänyt vastustajat poissa tulostaululta ja Trojansin mukana pelissä. Monipuolinen hyökkäyspeli on sitten jossain vaiheessa alkanut tuottaa tulosta ja enemmän kuin kerran tai kaksi, tasaisena alkanut peli on revennyt suurinumeroiseksi voitoksi vastustajan yksinkertaisesti menetettyä uskonsa.
Voitto välierässä vie Trojansin jälleen loppuotteluun ja vastustajakin on tuttu. Viime vuonna Trojansille taipunut Wolverines on tänä vuonna ollut vielä kääntämätön kaski turkulaisille. Vahva juoksuhyökkäys on saanut rinnalleen aiemmin lähes kokonaan puuttuneen heittohyökkäyksen, joten vastus tulee olemaan kova, mutta kova on Trojanskin. Tulevassa otteluennakossa joukkueiden vahvuuksiin ja heikkouksiin pureudutaan tarkemmin.
