Lauantaina pelataan Naisten Vaahteraliigan ehdoton huippuottelu, kun sarjakärki Trojans kohtaa vahvoja otteita esittäneen ja sarjassa toisena olevan Tampere Saintsin.
Kaikki joukkueet ovat nyt kohdanneet toisensa vähintään kerran, ja joukkueiden voimasuhteet alkavat vähitellen erottua. Kahden viime kauden mestari, Trojans, on sarjan kärjessä mikä ei varsinaisesti yllätä, vaikka joukkueessa tapahtui viime kauden jälkeen paljonkin muutoksia niin pelinrakentajan kuin valmennuksenkin osalta. Pelaajarunko pysyi kuitenkin hyvin kasassa ja suoritustaso korkeana.
Sen sijaan pitkäaikainen kestomenestyjä Helsinki Wolverines on ainakin näin sarjan puolivälissä joutunut luovuttamaan paikkansa Tampere Saintsille, joka on luonut nahkansa ja muuttanut pelitapaansa melkoisesti. Aiemmin lähes puhtaana heittojoukkueena tunnettu Saints satsaa nyt voimakkaasti juoksupeliin, joka vahvan linjapelaamisen ansiosta on tuottanut hyvää tulosta. Heittopelikin on edelleen olemassa, vaikka heittolinko ja hyvin liikkuva Emilia Räty onkin siirtynyt toiselle pelipaikalle. Hyökkäystä komentaa nyt Emmi Kolehmainen, joka ei ole aivan yhtä herkkä juoksemaan itse pallon kanssa, mutta heittää hyvin ja pitää yllä jatkuvaa heittouhkaa.
Wolverines–Saints-ottelu kertoi missä mennään
Trojansin ja Saintsin ensimmäisessä 22–14 lukemiin päättyneessä kohtaamisessa Emmi Kolehmainen oli sairaana ja Räty rakensi pikakomennuksella Saintsin peliä. Niinpä tuo ottelu ei anna täysin oikeaa kuvaa tamperelaisten tämän hetken iskukyvystä, vaikka tasainen peli olikin. Paremman käsityksen Saintsin vaarallisuudesta saa, kun tarkastelee viime viikonloppuna pelattua ottelua Wolverines–Saints.
Vaikka Wolverines ei tällä kaudella ole ollut samassa tikissä kuin aikaisempina kausina, on se kuitenkin laadukas ja hyvin valmennettu joukkue. Saintsia vastaan helsinkiläiset olivat pahasti pinteessä. Tamperelaisten juoksut kuljettivat joukkuetta vaivattoman näköisesti yritys yritykseltä eteenpäin ja kun heittouhka oli todellinen, ei pääkaupunkiseudun ylpeys voinut jättää takakenttää aivan avoimeksi. Samalla Saintsin jykevä linja sammutti Wolverinesin juoksupelit, eivätkä helsinkiläiset saaneet heittopelistä avainta tähän lukkoon. Niinpä Wolverinesin numerot vilkkuivat tulostaululla nollaa loppuvihellyksen kaikuessa velodromilla. Saints onnistui maalinteossa kahdesti, joten ottelu päättyi 0–14.
Juokseva Saints, heittävä Trojans
Saintsin keskushyökkääjäosasto on väkevä. Emma Kammonen ja Lillian Nuutinen ovat voimahyökkääjiä, jotka polkevat eteenpäin vastuksista piittaamatta. Miina Laukkanen taas on nuoresta iästään huolimatta pitkä, isokokoinen ja liikkuva pelaaja, joka täydessä vauhdissa on sellainen juna, jota on hankala saada kumoon. Hän vastaanottaa myös lyhyitä heittoja. Varmakätinen Lotta Ahonen taas vastaa pitkien heittojen kiinniottamisesta ja onkin siinä todella hyvä.
Trojans on tällä kaudella ollut viimevuotista enemmän heittopelien varassa Laura Pulkkisen loukkaannuttua heti ensimmäisessä ottelussa. Suvi Väisänen otti hienosti lennosta haasteen vastaan ja on käytännössä vastannut Trojansin etenemisestä maata pitkin 222 jaardillaan. Vaihtoehtojen puute kuitenkin näkyy. Pulkkinen ja Väisänen ovat erityyppisiä keskushyökkääjiä, joita olisi voinut käyttää erilaisissa tilanteissa. Väisänen on erinomaisesti liikkuvana pujottelijana parhaimmillaan kiertopeleissä, joissa eteenpäin suuntautuva momentti syntyy vauhdista. Linjan läpi puskettaessa kaivattaisiin kuitenkin Pulkkisen raakaa voimaa. Saintsia vastaan linjan läpi pelit eivät ehkä kuitenkaan ole se ensisijainen menetelmä, ainakaan Wolverines ei sillä systeemissä saanut erityistä menestystä.
Heittopelit ovat olleet Trojansin syömähammas, ja sillä osastolla turkulaiset ovatkin omassa kastissaan tämän vuoden Naisten Vaahteraliigassa. Keskimäärin 172 jaardia heittopeleillä per ottelu, Lea Kaszasin 63,3 % onnistumisprosentti sekä Suvi Partanen, Kirsti Nirhamo ja Tiia Jansen laitahyökkääjien tilastojen kärjessä kertovat vastaansanomattomasti, että Trojans elää heitoilla.
Puolustukset isossa roolissa
Lauantain ottelussa Trojansin pitäisi saada tukahdutettua Saintsin juoksupeli ja tamperelaisten taas olisi saatava Trojansin heittopelit kuriin. Kummallakaan puolustuksella tehtävä ei tule olemaan helppo.
Trojansin puolustuksen aggressiivisuus ja pelinopeus ovat avainasemassa, sillä Saintsin keskushyökkääjiin pitää päästä kiinni mahdollisimman nopeasti. Tykinkuulamaiset Kammonen ja Nuutinen eivät pienistä läpsyttelyistä kaadu, kun vauhtiin ovat päässeet, joten joukkovoimalla tai jalkoihin taklaamalla eteneminen on saatava pysähtymään. Laukkanen on pitkälti linebackerien heiniä, joten etenkin Essi Saastamoisen ja Oona Tuomen saalis on aika lailla selvä. Takakentän hommia on pitää Lotta Ahonen koko ajan silmänurkassa, mutta samalla olla viimeisenä lukkona, jos juoksupelejä pääsee vuotamaan seulan läpi.
Saintsin puolustuksen vartioitavana on kolme taitavaa laitahyökkääjää. Kirsti Nirhamo on erittäin nopea sekä ennen kiinniottoa että sen jälkeen. Suvi Partanen on all-around laitahyökkääjä, joka loistaa kaikilla osa-alueilla ja Tiia Jansen on pitkänä ja ulottuvana mestari poimimaan palloja tiukoissakin paikoissa. Kokonaan heittoihin ei puolustus kuitenkaan voi keskittyä, sillä vaikka Trojansin heittopeli onkin ollut näkyvää, juostenkin on maaleja tehty.
Saints–Trojans 8.7. kello 18.00 Tampereella ja Ruutu+-palvelussa.
