Tasaisella ensimmäisellä puoliskolla puolustukset olivat pääroolissa, mutta puoliajan lähestyessä Trojans alkoi saada hyökkäyksessäkin palaset kohdalleen. Toisella puoliskolla turkulaisjoukkue menikin sitten menojaan voittaen toisen perättäisen mestaruutensa nyt numeroin 23–0.
Helsinki Wolverines lähti otteluun ennakkosuosikkina voitettuaan runkosarjan molemmat kohtaamiset, mutta Trojans oli ottanut niistä onkeensa. Lisäksi finaalipeliin saatiin melkein kaikki aikaisemmista kohtaamisista puuttuneet pelaajat. Turkulaisleirissä otteluun lähdettiinkin luottavaisempina kuin mitä yleinen sentimentti tuntui olevan.
Ottelun alku oli juuri niin tunnustelevaa kuin loppuottelun luonteelle on ominaista. Kummankin joukkueen hyökkäysyritykset nuupahtivat vahvojen puolustusten teräksiseen syleilyyn. Koko ensimmäinen neljännes oli puolustusten näytöstä. Wolverinesin hyökkäystä vaivasivat lisäksi jatkuvat virheet, jotka kuljettivat joukkuetta enemmän taaksepäin kuin eteen.
Ennakkohaastattelussa helsinkiläisten päävalmentaja Pekka Lamminsalo vihjasi, että he yrittävät pelin aloituskutsujen rytmitystä muuttamalla estää Trojansin väkevää linebacker-osastoa aavistamasta pelin käynnistymishetkeä ja sen myötä blitzaamaan eli syöksymään linjasta läpi. Nyt näytti käyneen, että kaikki linjassa ”didn’t get the memo” eli oma väki meni itse jujuun ja lähti liikkeelle väärään aikaan.
Pulkkinen potkaisee pisteitä taululle
Ensimmäinen pistesuoritus nähtiin toisen neljänneksen puolivälissä. Kun alle kymmenen jaardin päähän Wolverinesin maalista edennyt Trojansin hyökkäys ei pystynyt palloa maalialueelle toimittamaan, asteli kentälle potkujoukkue. Kenttäpotkumaalia oli kokeiltu jo kerran aiemmin, mutta silloin aloitussyöttö oli liian korkea, eikä potkaisemaan edes päästy. Tällä kertaa syöttö oli kohdallaan ja kohdallaan oli myös Laura Pulkkisen potku. Trojans johtoon 3–0.
Wolverinesin hyökkäys yritti sitkeästi päästä pelinrakentaja Essi Söderholmin omilla juoksuilla keskeltä läpi, mutta törmäsi toistuvasti Trojansin puolustukseen. Harvat heittopelit eivät nekään tuottaneet toivottua tulosta. Neljännes eteni kohti taukoa ja Trojansin hyökkäys sai pallon, kun peliaikaa puoliaikaan oli jäljellä enää runsaat puolitoista minuuttia.
Hakkarainen heittää ja Kipa koppaa
Tähän asti vielä vähällä käytöllä ollut heittopeli kaivettiin naftaliinista ja johan alkoi tapahtua. Heti ensimmäisellä yrityksellä pelinrakentaja Jonna Hakkarainen laittoi pallon korkeassa kaaressa ilmaan ja sen viimein laskeutuessa taas maan pinnalle, alle oli ehtinyt Kirsti ”Kipa” Nirhamo. Trojans eteni sananmukaisesti kertaheitolla helsinkiläisten 44 jaardin linjalle ja lisää oli tulossa.
Kun edellinen heitto Nirhamolle suuntautui kentän vasempaan laitaan, lähti seuraava pommi oikealle. Kiinniotolla päästiin jo 29 jaardin päähän maalista ja aikaa oli vielä 50 sekuntia jäljellä. Yhden hutiheiton jälkeen kokeiltiin juoksupeliä, mutta sitten palattiin taas heittoihin. Nyt salama iski uudelleen, salaman ollessa Jonna Hakkarainen ja jyrähdyksen Kirsti Nirhamo. Tarkka heitto vasempaan laitaan toi Trojansin enää kuuden jaardin päähän maalista.
Wolverinesin leirissä koetettiin kuumeisesti kehittää vastalääkettä Trojansin heittkokohtaukselle, mutta sellaista ei löytynyt, sillä Hakkaraisen seuraava heitto aivan maalialueen rajalle tavoitti jälleen Kipan, jolla oli helppo työ ottaa muutama askel maalilinjan yli. Lisäpistepotku livahti niukasti ohi pystypuiden ja tauolle mentiin Trojansin johdossa 9–0.
Wolverines virheillä vaikeuksiin
Kolmas neljännes alkoi Trojansin hyökkäysvuorolla, joka ei päässyt pitkälle ja edessä oli lentopotku. Pelissä oli kuitenkin helsinkiläisten virhe ja Trojans pääsi kymmenen jaardia eteenpäin. Se ei kuitenkaan riittänyt uusiin yrityksiin ja turkulaiset asettuivat potkaisemaan lentopotkua uudestaan. Jälleen potku ja keltainen liina. Tällä kertaa Wolverines oli paitsiossa ja nyt määrätty viiden jaardin rangaistus toi Trojansille uudet yritykset.
Laura Pulkkisen kiinniotolla ja Lea Kaszasin pitkällä juoksulla valkopaitainen vierasjoukkue eteni Wolverinesin 20 jaardin linjalle. Kaszasin juoksu ja Nirhamon koppaama heitto toivat Trojansin jo viiden jaardin tasalle. Viimeisiä jaardeja jouduttiin tahkoamaan hetken aikaa, mutta kun Kaszas punnersi pallon jaardin päähän maalista, Hakkarainen viimeisteli kolmannella yrityksellä maalin kurkottamalla jostain pelaajameren takaa pelivälineen maalilinjan yli. Lisäpistepotku onnistui ja Trojansin johto kasvoi lukemiin 16–0.
Kolmas neljänneskin oli ehtinyt jo puoleen väliin ja Wolverines lähti tiukasti kuromaan Trojansin johtoa. Pelinrakentajaksi vaihteeksi tullut Pia Kosonen löysikin parilla upealla heitolla omat laitahyökkääjänsä ja helsinkiläiset etenivät Trojansin kenttäpuoliskolle, mutta sitten rähmäys, joka kylläkin jäi Wolverinesin käsiin, siirsi hyökkäyslinjaa reilusti taaksepäin ja edessä oli taas lentopotku. Trojansin pelaaja törmäsi potkaisijaan ja helsinkiläiset pääsivät hiukan eteenpäin, mutta uusiin yrityksiin se ei riittänyt, joten potku päätettiin uusia. Tällä kertaa potkumuodostelma olikin hämäys ja Essi Söderholm pitikin pallon itse ja yritti harppoa puuttuvat jaardit kasaan, mutta Trojansin Linnea Lindfors ehti ensimmäisenä Söderholmiin kiinni ja perässä tuli muu puolustajien kaarti.
Viimeinen niitti
Trojans lähti hyökkäämään ja jälleen helsinkiläisten virheidenkin auttamana pääsi kentällä hyvällä vauhdilla eteenpäin. Eniten jaardeja kuitenkin toi jälleen akseli Hakkarainen–Nirhamo, jolla turkulaisjoukkue pääsi noin 13 jaardin linjalle. Sen jälkeen tulikin takkuisempaa ja lopulta päädyttiin yrittämään kenttäpotkumaalia.
Hakkarainen ei saanut hiukan sivuun mennyttä aloitussyöttöä kunnolla kiinni, mutta kokeneena konnana ei siitä hätkähtänyt, vaan nousi polvelta pystyyn ja heitti pelivälineen kohti oikeassa reunassa ollutta Essi Saastamoista. Multitalenttina urheilijana Saastamoinen nappasi pallon ja osin fyysisellä ja osin puhtaalla tahdonvoimalla toimitti sen maalialueelle. Villi juhlinta maalialueen kulmassa kertoi varmasti kaikille paikalla olijoille, että tämä maali oli mitä todennäköisimmin ottelun ratkaisu. Pulkkisen onnistuneesti potkaisemalla lisäpisteellä Trojans siirtyi jo 23–0 johtoon, kun kolmas neljännes oli päättymässä.
Viimeisellä neljänneksellä Trojans pelasi kelloa pois juoksupeleillä ja Wolverinesin pelaajien kehonkieli kertoi, että uskoa ottelun voittamiseen ei enää ollut. Siihen olisikin tarvittu melkoinen ihme, kun koko ottelussa helsinkiläiset eivät olleet saaneet yhtään niin sanottua isoa peliä. Voittoon tarvittaisiin kolme maalia ja vähintään kaksi kahden pisteen lisäpistesuoritusta, jotta oltaisiin edes tasoissa. Näillä premisseillä oli ymmärrettävää, että taistelu ottelun voitosta oli ohi. Lopulta pelikellokin oli asiasta samaa mieltä ja viimeinenkin sekunti siirtyi menneisyyteen. Trojans voitti kaikkien aikojen toisen naisten mestaruutensa lukemin 23–0.
Ottelun parhaina palkittiin Trojansilta Lea Kaszas ja Essi Saastamoinen.
Suuret kiitokset, Konna!
Trojansin pitkäaikainen pelinrakentaja ja jo sitä ennen komean uran jenkkifutiksen parissa tehnyt Jonna Hakkarainen ilmoitti ennen ottelua, että finaali tulee olemaan hänen viimeinen esiintymisensä kentällä. Parempaa tapaa päättää huikea urheilu-ura kuin mestaruuteen ja vielä häikäisevän upealla esityksellä ei taatusti ole. Toivottavasti Jonna jatkaa edelleen lajin parissa tavalla tai toisella, sillä hänen mittaamattoman arvokkaalle kokemukselleen on suuri tarve. Kiitos mahtavista vuosista!
