Päivälleen 40 vuotta sitten eli 23.2.1982 allekirjoitettiin Turun Amerikkalainen Jalkapallo Ry:n perustamiskirja ja sen myötä syntyi Suomeen uusi urheiluseura, joka tunnetaan paremmin nimellä Turku Trojans. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme artikkelisarjan, jossa käydään läpi Trojansin historiaa vuosikymmenittäin aina tähän päivään asti.
Tässä ensimmäisessä jutussa valotetaan hiukan seuran perustamista ja ensimmäistä toimintavuotta. Perustamisesta on liikkunut aika niukalti tietoa, joka olisi siirtynyt muuttumattomana 40 vuoden päähän tapahtumahetkistään. Amerikkalaisen jalkapallon joukkueeseen kuuluu helposti 30–40 pelaajaa ja näiden vuosikymmenien aikana Trojans läpi on kulkenut satoja turkulaisia ja muiltakin seuduilta tulleita nuoria miehiä ja naisia ensisijaisena kiinnostuksen kohteenaan enemmänkin jenkkifutiksen pelaaminen kuin historian tutkiminen. Niinpä katkoksia on päässyt syntymään, mutta perustajajäseniä haastattelemalla ollaan saatu sentään jotain selville.
Joidenkin lähteiden mukaan Trojansin perusti kaksikymmentä ennakkoluulotonta urheilijaa 24.2.1982, mutta allekirjoitetun perustamiskirjan mukaan päivä olikin 23.2.1982 eli sitä voitaneen pitää virallisena perustamispäivänä. Perustajajäsenien määräksi tarkentui 22, joista perustamiskirjan allekirjoituksellaan vahvistivat Jussi Rantanen, Jaakko Rantanen, Anssi Lehtonen ja Mikael Grönberg
Miten tähän sitten tultiin eli mistä syntyi ajatus jenkkifutisseuran perustamisesta Turkuun? Perustajajäsenistä monia yhdisti se, että he olivat tutustuneet lajiin ollessaan vaihto-oppilaina Yhdysvalloissa ja osa kävi Turussa samaa koulua. Palo lajiin jäi kytemään ja Suomeen palaamisen jälkeen heräsi halu pelata amerikkalaista jalkapalloa kotimaassakin. Jotain suunnitelmia kehiteltiin eri tahoilla jo ennen helmikuuta 1982, mutta etsikkoajan jälkeen oikeat henkilöt löysivät toisensa ja päätös seuran perustamisesta kypsyi niin, että nimet saatiin pahviin ja yhdistys perustettua. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Mikael Grönberg.
Amerikkalaispelaajat näyttämässä mallia
Onnekkaiden sattumien kautta vastaperustetulle Trojansille löytyi nopeasti amerikkalaiset valmentajat. Suomessa mormonikirkon lähettiläinä Turussa toimineet Scott Hlavaty ja Kyle Pateman, olivat pelanneet Yhdysvalloissa yliopistosarjassa ja he lähtivät mielellään myös jenkkifutiksen evankelistoiksi tuomaan soikean pallon ilosanomaa tänne raukoille rajoille. Hlavaty oli myös Trojansin ensimmäinen pelinrakentaja, mutta erittäin urheilullisena kaverina hän pärjäsi myös muilla pelipaikoilla. Hänen tavoitteenaan oli nopeasti saada Turkuun suomalainen pelinrakentaja ja näin kävikin, kun Juha Myrsky otti hyökkäyksen kapellimestarin tehtävän itselleen. Kolmas valmentaja, joka mainitaan aikakirjoissa, oli Rob Holtry. Joukkueen managerina ja vahvana taustavaikuttajana toimi Esa-Matti Harkke.
Amerikkalaisvahvistukset toivat mukanaan aimo annoksen positiivisuutta ja Trojansin ensimmäiseen kokoonpanoon kuulunut ja rahastonhoitajanakin toiminut Hannu Viitanen muistelee, että Scott pumppasi porukkaan sellaisen itsetunnon, että jokainen pelaaja tunsi olevansa parikymmentä senttiä pidempi ja kymmenen kiloa painavampi kentälle astellessaan. Amerikkalaisille ominaisen itseluottamuksen ja voittamisen kulttuurin sisäänajo alkoi heti ensimetreillä.
Innostus korvasi puuttuvat puitteet
Harjoittelu käynnistyi heti ja sisäharjoittelun mahdollistavien salivuorojen puuttuessa treenit vedettiin ulkona pakkasessa. Kupittaan urheiluhallin viereisellä, jäisellä hiekkakentällä, jossa nyt sijaitsee iso pysäköintihalli, ensimmäiset troijalaiset taklasivat toisiaan jääkiekkokamat päällä, muoviset Jofat toisiaan vasten kolisten. Trojans-ikoneihin lukeutuva Jarmo Rautiainen muistelee, että ensimmäisissä peleissä varusteiden virkaa ajoivat myös suojattaviin paikkoihin teipatut Turun Sanomien sunnuntainumerot. Suuri innostus korvasi puutteet puitteissa ja varustuksessa, ja sen myötä syntyi myös voimakas Trojans-henki, joka kantoi jatkossakin monien vastoinkäymisten yli niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.
Aluksi Trojansin toimintaa rahoitettiin pankkilainojen turvin. Jokainen pelaaja otti vastatakseen oman osuutensa, jolla sitten hankittiin varusteet. Tarinan mukaan jenkkifutisvarusteita tilattiin Yhdysvalloista ja samaan aikaan Rochesteriin jääkiekkoa pelaamaan mennyt, TPS:n puolustaja, Heikki Leime valtuutettiin valvomaan, että kaupankäynti sujuu hyvin ja kamat myös lähtevät Suomeen.
Omarahoitteisen alun jälkeen seura alkoi kuitenkin hyvin nopeasti solmia yhteistyösopimuksia paikallisten yritysten kanssa, sillä uusi laji kiinnosti myös liike-elämää. Trojansin pelaajakunta oli rehtiä ja itsekin yrittäjähenkistä, joten yhteistyö firmojen suuntaan oli mutkatonta.
Turun kaupungin suhtautuminen uutta seuraa ja lajia kohtaan oli suopeaa ja Trojans sai kotikentäkseen aivan kaupungin keskustassa, historiallisessa Turun urheilupuistossa sijaitsevan yläkentän. Trojansin toiminnan alkaessa yläkentällä oli vielä vanha, noin 500 henkeä vetänyt puukatsomo, joka – tulipaloista tunnetussa Turussa kun ollaan – paloi poroksi vuonna 1985.
Heti huipulle
Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liittoon Trojans liittyi heti saman vuoden maaliskuussa, ja Trojans pääsi pelaamaan liiton alaisessa sarjassa Suomen mestaruudesta heti ensimmäisenä toimintavuotenaan.
Kaikkien aikojen ensimmäinen amerikkalaisen jalkapallon ottelu Turussa pelattiin toukokuussa 1982, jolloin vastustajaksi saapui Helsingistä lauttasaarelaisjoukkue Ferry Island Rams. Kotikatsomon riemuksi Trojans yllätti kokeneemman vastustajansa ja turkulaiset pääsivät heti juhlimaan uudessa suosikkilajissaan kotivoittoa.
Sarjan uuden joukkueen, Trojansin, yllätykset eivät jääneet tuohon yhteen otteluun, vaan turkulaiset voittivat runkosarjassa kaikki muut kohtaamansa joukkueet paitsi lopulta mestaruuden voittanut Helsinki Roosters ja hopeajoukkue, niin ikään helsinkiläinen, MAJS eli Munkkiniemen amerikkalaisen jalkapallon seura. Trojans olisi ensimmäisellä kaudellaan pelannut jopa mitaleista, ellei olisi joutunut pelaamaan alkusarjaa samassa lohkossa näiden kahden finalistin kanssa. Trojans vei kuitenkin nimiinsä alemman loppusarjan voiton ja tuli myös ansaitusti valituksi vuoden joukkueeksi.
