Lauantain paikalliskamppailussa Raisio West Coast Phoenixiä vastaan tilanteet vaihtelivat pitkin matkaa. Ottelu oli jatkuvaa ylä- ja alamäkeä kummallekin joukkueelle. Vuoristorata-ajelun päättyessä Trojans hoippui laitteesta taskussaan 32–20 vierasvoitto.
Ottelu pelattiin poikkeuksellisesti Ruskon kentällä, jossa tuulee vuodenajasta riippumatta kuin Siperian aroilla, joten Raisio West Coast Phoenix ei suoranaisesti nauttinut kotikenttäedusta. Molemmilla joukkueilla oli käynnistysvaikeuksia, mutta raisiolaiset kuitenkin tuntuivat kotiutuvan olosuhteisiin turkulaisia paremmin, sillä Phoenix sai nopeammin pelinsä järjestykseen. Ensimmäisen neljänneksen loppupuoliskolla Phoenixin pelinrakentaja Ronja Sulin masinoi hyökkäsyvuoron, joka lähti omalta kenttäpuoliskolta ja useiden onnistuneiden heittojen ja kiinniottojen sarjan myötä Trojansin kenttäpääty alkoi lähestyä.
Kun ensimmäinen neljännes tuli päätökseen ja kenttäpuolia vaihdettiin, raisiolaisten hyökkäys jumittui parinkymmenen jaardin päähän maalilinjasta. Lopulta Phoenix pääsi taas liikkeelle, kun Ronja Sulin heitti pallon korkeassa kaaressa kohti vasenta laitaa ja Tiia Jansen ehti sopivasti alle, kun pallo putosi taivaalta. Uudet yritykset alle 10 jaardin päästä maalialuetta. Heti seuraavassa pelissä sama kaksikko oli jälleen asialla ja tällä kertaa Jansen oli maaliviivan paremmalla puolella raisiolaisittan katsottuna ja kotijoukkue Phoenix siirtyi 6–0 johtoon. Lisäpistepelissä Sulin koetti itse viedä pallon kahden pisteen arvoisesti maalialueelle, mutta Trojansin Hilkka Rahkonen oli jyrkästi eri mieltä ja maalialueen sijaan Sulin päätyi tutkimaan tekonurmen niukkaa biosfääriä lähietäisyydeltä kentän puolella.
Trojans koki herätyksen
Raisiolaisten maali toimi kaivattuna herätyksenä ja Trojanskin sai pelinsä järjestykseen. Phoenixin maalia seuranneella hyökkäysvuorolla pelinrakentaja Jonna Hakkarainen löysi vastaanottajia ja laitahyökkääjillä pallot pysyivät hyvin näpeissä. Kovin montaa peliä ei ehditty pelata, kun Hakkaraisen pitkä heitto napsahti liikkuvaan maaliin eli täyttä vauhtia juoksevan Kirsti Nirhamon käsiin. Raision takakentän pelaajille jäi tilanteessa lähinnä silminnäkijän rooli, kun Kipa toi Trojansin tasoihin. Lisäpistepelissä Hakkarainen piti pallon itse ja juoksi viileästi vasemmalta maalialueelle, tilanne 6–8.
Jos ottelun alku oli Trojansille ylämäkeen kipuamista, nyt lasketeltiin vauhdilla vuoristoradan nopeilla osuuksilla ja oli Phoenixin vuoro takellella. Turkulaisten maalia seurannut hyökkäysvuoro oli mallia ”kolme yritystä ja lentopotku” eli Trojans muuttui jälleen pallon haltijaksi. Alku ei näytä lupaavalta, kun hyökkäys liikkui enemmän taaksepäin kuin eteen. Kolmannella yrityksellä matkaa uusiin on 14 jaardia ja Jonna Hakkarainen on vähällä joutua säkitetyksi, mutta vuorikauriin ketteryydellä hänen onnistuu loikkimaan irti ahdistelijoistaan ja rullaamaan kentän vasenta laitaa kohti. Suoraan juoksusta, vaikeasta asennosta, ”Konna” linkoaa pallon puolen kentän paremmalle puolelle, jossa viimeisten Phoenix-puolustajien taakse ehtinyt Kirsti Nirhamo koppasi pallon haltuunsa. Ilman harmillista kompastumista Kipa olisi 99-prosenttisella varmuudella juhlinut jo toista maaliaan, sillä edessä näkyi vain tyhjä kenttä ja varsinaissuomalaista maalaismaisemaa. Kiinniotolla Trojans pääsi kuitenkin uusiin yrityksiin hyvässä kenttäasemassa, vain 35 jaardia Phoenix-maalista.
Parin epäonnisemman yrityksen jälkeen Hakkarainen löytää Suvi Partasen, jonka kiinniotolla päästiin uusiin yrityksiin. Seuraavalla yrityksellä paluun tehnyttä Jutta Luhtalaa rikottiin kiinnioton yhteydessä ja rangaistus toi Trojansin jo aivan maalialueen porteille. Konnan seuraava heitto tiukkaan paikkaan keskellä maalialuetta oli tarkka, sillä kahden raisiolaispuolustajan välissä oli juuri pallon ja käsien mentävä aukko, tarkemmin sanottuna Suvi Partasen käsien mentävä aukko. Partanen poimi kopin varmasti ja Trojans kasvatti johtonsa kahdeksaan pisteeseen. Kun lisäpistepeli ei tuottanut lisää pisteitä, tilanne näkymättömällä tulostaululla oli 6–14.
Todettakoon tässä vaiheessa, että potkupeleistä normaalisti vastaava keskushyökkääjä Laura Pulkkinen oli sivurajalla parantelemassa pientä käsivammaansa, joten lisäpistepelit säännönmukaisesti pelattiin ja juoksupeleissä pallon kantamisesta vastasivat Ainara Olmedo ja Petra Pölkki.
Phoenixin vaikeudet jatkuivat, kun ensin hyökkäysvuoro jäi lähtötelineisiin tai jopa niiden taakse ja seuranneella Trojansin hyökkäysvuorolla Phoenix-pelaajalla hirtti hermo kiinni, ja pelin jälkitilanteessa tapahtuneen kypärällä iskemisen vuoksi joutui suljetuksi ottelusta. Phoenixin kupongit menivät tästä tapauksesta siinä määrin sekaisin, että Trojans hyödynsi tilanteen täysimääräisesti. Hakkarainen löysi heti seuraavassa pelissä vasemmalta laidalta Jutta Luhtalan, joka koppaa pallon maalialueella tuttuun tyyliinsä kuin tässä ei olisi kulunut edellisistä pelivuosista silmänräpäystäkään. Lisäpisteistä ei onnistuttu saamaan, joten tauolle mentiin Trojansin turvallisen tuntuisessa 20–6 johdossa.
West Coast Phoenix ohjaksiin
Ehkä Trojansin leirissäkin tuudittauduttiin väärään turvallisuuden tunteeseen hoksaamatta, että vuoristoradalla vauhdikaan alamäen riemunkiljahduksia seuraa aina junnaava ylämäki. Niin kävi nytkin. Trojansin ensimmäisen puoliskon lopun hyvä ote jäi pukukoppiin ja nyt oli West Coast Phoenixin vuoro siirtyä ohjaimiin. Trojans ei saa uusia yrityksiä ja lentopotkun aloitussyöttö leijaili potkaisemista odottaneen Emilia Ropasen yli niin, että ensimmäisenä siihen ehtikin Raision Veronika Heino.
Raisio sai pallon 14 jaardin päässä turkulaismaalista eli lievästi sanottuna hyvästä kenttäasemasta. Phoenix on vähällä tyriä tilanteen, kun Sulinin ”toss” keskushyökkääjälle kimpoaa tämän sormenpäistä ruoholle, jossa käydyn lyhyen kamppailun voitti Lea Kaszas. Tuomarit päättivät, että Raision pelaaja oli ennen pallon irtoamista maassa eli kyseessä ei ollut rähmäys. Tämä herätti Trojansin sivurajalla parran pärinää, sillä pallo ei heidän mukaansa ollut aiotun pallonkantajan hallussa, vaan tilannetta edelsi pelinrakentajan taaksepäin suuntautunut syöttö, jota keskushyökkääjä ei saanut kiinni, joten pallon pitäisi olla vapaasti kaikkien pelattavissa. Tuomaristo ei vaihtoehtoista tulkintaa hyväksynyt ja Raisio sai pitää pallon ja onnistuikin heti seuraavalla yrityksellä toimittamaan sen maalialueelle. Hiukan onneakin oli matkassa, sillä Trojansin Henna Ropanen oli hyvin tilanteessa mukana ja onnistuikin ensin estämään kiinnioton, mutta pallo pomppasi Ropasen hartiasta ilmaan. Tilanteen fiksusti loppuun asti pelannut Tiia Jansen poimi ilmassa valtoimenaan pyörineen pallon ja kavensi pelitilannetta touchdownilla. Lisäpistepelissä Sulinin heitto löysi kyllä Sanna Heikkisen, mutta Trojansin takakentän pelaajat muodostivat ympärille sellaisen käsien viidakon, ettei pallo pysynyt hallussa. Tilanne 12–20.
Trojansin hapuilu jatkui kaksi seuraavaa hyökkäysvuoroa luhistui alkutekijöihinsä. Ensimmäisessä pallosta jouduttiin luopumaan kolmen vähemmän hohdokkaan yrityksen jälkeen ja toisessa epäonnistunut aloitussyöttö pakotti turkulaiset ensin omalle 8 jaardin linjalle, josta potkaistu lentopotku antoi Phoenixille otolliset asetelmat omalle hyökkäykselleen, jonka aikana siirryttiin myös viimeiselle neljännekselle.
Trojans näytti ensin pystyvän pysäyttämään Phoenixin tungettelut, mutta lopulta raisiolaisten päivän hahmo, Tiia Jansen, nappasi Ronja Sulinin heiton maalialueen keskeltä ja toi Phoenixin jo kahden pisteen päähän. Lisäpisteyrityksessä Phoenix turvautui suunnanvaihtopeliin, joka oli jo kahdesti aikaisemmin toiminut melko tehokkaasti. Nyt se toimi vielä paremmin, sillä sen siivittämänä Noora Railonmaa toi jouukkueelleen kaksi lisäpistettä ja peli oli hiuksia nostattavan jännittävästi tasan 20–20.
Kuski vaihtui jälleen – Trojans nyt puikoissa
Raisio näytti nyt vahvalta, mutta vuoristoradalla matka jatkui taas uudelle rataosuudelle. Trojans otti omalla hyökkäysvuorollaan ohjat uudelleen käsiinsä, kun valkopaitainen joukkue eteni ensin Kirsti Nirhamon kiinniotolla ja Ainara Olmedon juoksulla mukavan näköisesti, kunnes Jonna Hakkarainen vapautti harppuunaheitolla keskeltä kenttää Suvi Partasen, joka karisti takaa-ajajat kannoiltaan ja lasketteli maalialueelle asti. Lisäpistepeli ei tuonut enempää kivaa Trojansille, joten ottelupöytäkirjoihin merkittiin viralliseksi tilanteeksi nyt 20–26, Trojansin lukemat jälkimmäisinä.
Phoenix pääsi aloituspotkun palautuksella aina puoleen kenttään asti ja tilanne näytti raisiolaisittain hetken aikaa lupaavalta. Toisen yrityssarjan kolmannessa yrityksessä Sulin pelaa bootleg-pelin, jossa hän pitää palloa piilossa vasemmalle rullaten. Hämäys ei uppoa Lea Kaszasiin, sillä kun Sulinin heitto viimein lähtee, on Kaszas ehtinyt heiton kohteeksi suunnitellut Sanna Heikkisen etupuolelle ja nappaa pallon aivan tämän nenän edestä. Kaiken kukkuraksi Lea pistelee menemään takaa-ajajat kintereillään aina maalialueelle asti. Lisäpistepelissä Hakkaraisen heitto tavoittaa vain Suvi Partasen sormenpäät, joten numeraaleilla ilmastuna pelitilanne oli nyt 20–32.
West Coast Phoenix teki kaikkensa orkestroidakseen huikean loppukirin, mutta Trojansin onnistui pitää raisiolaiset kurissa ja peli päättyi Trojansin voittoon. Ottelun parhaina palkittiin Trojansin Kirsti Nirhamo ja Phoenixin Aino Joro.
Trojansin seuraavakin ottelu on vierasottelu. Se pelataan lauantaina 28.5. Lohjalla, jossa vastassa on Lohja Lionesses.
