Kahden kärkijoukkueen kamppailu oli sitä mitä pitikin eli tasainen ja loppuun asti jännittävä taistelu. Trojansin heitot tekivät alussa tuhojaan, mutta helsinkiläiset tulivat toisella puoliskolla aivan tuntumaan ja viimeiset minuutit väännettiin voitosta toden teolla. Trojans onnistui pitämään johtonsa ja peli päättyi lukemiin 14–23 (6–15).
Wolverines päästi ensimmäisellä hyökkäysvuorollaan heti hätyyttelemään Trojansin maalialuetta, kun Anna Martolan pitkä juoksu toi kotijoukkueen erinomaisiin kenttäasemiin, runsaan 20 jaardin päähän turkulaispäädystä. Trojansin puolustus teki kuitenkin tyhjäksi Wolverinesin aikeet. Viimeisen yrityksen heiton maalialueelle katkaisi Hanna Ropanen.
Samanlainen lopputulos oli Trojansinkin hyökkäysvuorolla, sillä kotijoukkueen Nelli Malk poimi ilmasta Lea Kaszasin heiton ja Wolverines pääsi jälleen yrittämään pistetilinsä avaamista. Tällä kertaa se onnistuikin, kun Mari Jääskelä kieppui linjan keskeltä läpi aina maalialueelle asti. Kahden pisteen lisäpistepeli kuitenkin pysähtyi Oona Tuomen syliin. Tilanne 6–0.
Trojans ei hätkähtäny, vaan masinoin nopeatempoisen draivin, jonka avainpelissä Kaszasin pitkä heitto Tiia Jansenille toi Trojansin Wolverinesin 11 jaardin linjalle. Suvi Väisänen kantoi palloa välissä, ja perään seuraavalla yrityksellä Kaszas löysi maalilaueelta jälleen Jansenin, joka tiukasti vartioitunakin onnistui kylmän viileästi poimimaan pallon itselleen ja tasoittamaan ottelun numeroihin 6–6. Niitä numeroita ei pitkään katseltu, sillä Emilia Ropanen potkaisi lisäpistepotkun haarukkaan antamatta linjasta jo läpi pyrkivien helsinkiläisten häiritä keskittymistä. Tilanne 6–7.
Trojansin heittopeli tekee tuhojaan
Maalia seurannut Wolverinesin hyökkäysvuoro päättyi syötönkatkoon, jonka tällä kertaa Trojansista poimi Amanda Rouhiainen. Sen myötä vierasjoukkue pääsi aloittamaan oman hyökkäyksensä valmiiksi helsinkiläisten kenttäpuoliskolta, 43 jaardin päästä maalista. Samalla vaihtui myös neljännes. Wolverines oli katkaista turkulaishyökkäyksen heti alkuunsa, kun Kaszasin Suvi Partaselle tarkoitettu heitto meinasi jäädä matkan varrelta sen eteen loikanneen Anu Ruotsalaisen näppeihin. Turkulaisten onneksi pallo kuitenkin putosi tekonurmelle ja katko jäi vaille lain voimaa. Seuraava heitto olikin sitten ihan toista maata, sillä sen Kaszas laittoi ilmaan korkeassa kaaressa ja jälleen se putoamiskoordinaateissa, 15 jaardin linjalla, odotti Tiia Jansen. Paria Väisäsen hyvää juoksua myöhemmin akseli Kaszas–Jansen toimi jälleen. Korkea kaaripallo yhden jaardin linjalle oli pitkälle Jansenille helppo nakki. Varman kopin jälkeen askel yli maalilinjan ja Jansenin toista touchdownia päästiin kirjaamaan ottelupöytäkirjoihin. Potkumuodostelmasta lähtenyt lisäpistepeli osoittautuikin heittopeliksi tai vaihtui sellaiseksi, joka tapauksessa Kaszasin tutka lukittui Suvi Partaseen, joka koppasi aivan maalilinjan takarajalta pallon kahden pisteen arvoisesti. Tulostaulua rukattiin uuteen uskoon ja sinne naksuteltiin lukemat 6–15. Enempää pjsteitä ei saatu aikaiseksi, joten tauolle mentiin näissä lukemissa.
Tähän kohtaan sopii pieni välihuomio joukkueiden otteista. Wolverinesin oma juoksupeli toimi varsin hyvin, vaikka maaleja syntyikin vain yksi. Heittopelit sen sijaan eivät Trojansin tasoista takakenttää vastaan toimineet, eikä niitä kahden katkon jälkeen järin usein kokeiltukaan. Helsinkiläiset saivat Trojansin juoksupelin kuriin, mutta heittopelejä vastaan Wolverinesin takakenttä vaikutti hiukan aseettomalta. Kaszasin heitot lähtivät aika nopeasti, eikä painetta päässyt syntymään.
Wolverines löysi uusia lääkkeitä
Kolmas neljännes alkoi tasaisissa merkeissä. Kumpikaan joukkue ei onnistunut maalinteossa, mutta Wolverines oli selvästikin tehnyt justeerauksia. Lopulta helsinkiläisten hyvän lentopotkun jälkeen Trojans joutui aloittamaan syvältä omalta alueeltaan ja muutaman epäonnisen aloituksen jälkeen pallo pääsi livahtamaan maalialueen päädystä yli, mikä tarkoittaa omaa maalia eli safetyä ja Wolverines sai tulostaululle kaksi pistettä lisää. Tilanne 8–15.
Wolverines sai hengen päälle ja eteni väkevästi Trojansin maalialueen tuntumaan vahvoilla juoksupeleillä. Jälleen Trojansin puolustus laittoi neliraajajarrutuksen päälle ja pakotti Wolverinesin neljänteen yritykseen 20 jaardin linjalta, josta uusiin oli matkaa yhdeksän jaardia. Essi Söderholmin heitto tavoitti Emmi Järnin, mutta Amanda Rouhiainen ja Olga Wasenius saivat Järnin tantereeseen jaardia ennen uusia yrityksiä. Trojansin oma hyökkäys ei kuitenkaan lähtenyt lentoon ja helsinkiläiset pääsivät hyvistä asemista yrittämään pelin tasoittamista. Pitkään ei kotijoukkueelta mennytkään, kun Mari Jääskelä toimitti nyt toisten kerran tässä ottelussa pallon turkulaisten maalilinjan yli. Tilanne 14–15 ja edessä lisäpistepeli, joka onnistuessaan veisi Wolverinesin johtoon. Aloitussyöttö tuli kuitenkin pomppivana, eikä Söderholm sitä saanut ajoissa haltuun. Trojansin johto kutistui kuitenkin vain yhteen pisteeseen.
Trojans onnistui kokoamaan itsensä oltuaan koko toisen puoliskon hiukan altavastaajan asemassa. Pitkä hyökkäysdraivi pysyi elossa tiukoissakin paikoissa. Kirsti Nirhamo oli elementissään ja Lea Kaszas otti omat jalat ajoittain käyttöön ja hankki jaardeja kokoon. Maalialueen jo häämöttäessä Suvi Partanen peippaili itsensä jo melkein maalialueelle, mutta jäi lopulta kahden jaardin päähän. Edessä neljä yritystä päästä maalialueelle ja ne piti käyttää kaikki, sillä Wolverinesin puolustus ei kerta kaikkiaan suostunut taipumaan. Neljännellä yrityksellä Lea Kaszas kuitenkin saatiin työnnettyä pallon kanssa viivan yli ja Trojans sai hiukan tilaa hengittää, kun tulostaulun numerot osoittivat lukemia 14–21. Maalia seuranneessa lisäpistepelissä voitaisiin ottaa potkusta yksi piste, mikä jättäisi Wolverinesille mahdollisuuden tasoittaa peli maalilla ja onnistuneella, pelatulla lisäpisteyrityksellä. Sitä riskiä Trojans ei halunnut ottaa, vaan lähti pelaamaan kahta lisäpistettä. Kaszas sai shotgun-muodostelmasta pallon ja näki Suvi Partasen leikkaavan viistosti kohti maalialueen oikeaa reunaa. Tarkka heitto Partasen oikealle puolelle, jolloin Wolverinesin puolustajat jäivät hänen selkänsä taakse toimi täydellisesti. Kaksi pistettä ja tilanteeksi 14–23, mikä vaatisi käytännössä helsinkläisiltä kahta pistesuoritusta, joiden välissä on aloituspotku. Melko iso tilaus, kun peliaikaa oli jäljellä 2:13. Tulossa siis hiuksia nostattavan jännittävä loppu.
Ratkaisun hetket
Wolverinesin on pakko heittää enemmän ja Söderholm onkin löytää Aino Helskyahon pitkällä heitollaan, mutta Jenna Hietala ja Olga Wasenius olivat varjoina paikalla ja saivat pelin rikottua. Emmi Järn onnistui hetkeä myöhemmin hankkimaan kotijoukkueelle uudet yritykset, mutta vielä oltiin omalla kenttäpuoliskolla ja kello kävi armottomasti. Pallo lähti jälleen Söderholmin kädestä, mutta tällä kertaa Kaisla Honkaniemi löi sen ilmasta maahan. Toisella yrityksellä Söderholm piilotti aikeensa taitavasti linjan takana, mutta Amanda Rouhiainen ei hämääntynyt, vaan ehti ajoissa Söderholmin kamppeisiin kiinni. Peliaikaa jäljellä minuutti ja pelikellon numerot pienenivät kuin pyy maailmalopun edellä. Kyllä, sellainen sanonta on olemassa. Kolmannella nopea heitto jäi matalaksi ja edessä oli neljäs yritys Wolverinesin 41 jaardin linjalta. Söderholm heitti keskikaistaa eteenpäin ryntäävälle Martolalle, mutta Kaisla Honkaniemi sai omat kätensä Martolan käsien sekaan, eikä kiinniotto onnistunut. Peli ratkesi viimeistään tähän peliin. Edessä oli enää victory formation eli pelikellon kuluttaminen pois polvea maahan laskemalla. Lopputulos 14–23 ja Trojans jatkaa liigassa puhtaalla pelillä.
Ottelu oli juuri sellainen, kuin kahdelta viime vuosien menestyneimmiltä joukkueilta voi odottaa, tasainen ja korkealaatuinen. Amerikkalaisen jalkapallon hienouksiin kuuluu taktiikoiden jatkuva hionta myös kesken ottelun ja kun vastakkain olivat taitavasti valmennetut joukkueet, tästäkin aspektista päästiin nauttimaan. Nurmikenttien shakki oli nimensä veroinen.
Trojans Women pelaa seuraavan ottelunsa Tampereella 8.7., kun se kohtaa Pyynikillä Saintsin kello 18.00 alkavassa ottelussa.
