Aurinkoisessa, mutta hiukan ”karaisevassa” kevätsäässä pelattu Naisten Vaahteraliigan avausottelu viime vuoden finalistien välillä oli pitkään tasaista puolustusten taistelua, mutta Trojansin löydettyä oikeat lääkkeet se piti pisteet Turussa lukemin 25–6 (13–0).
Ottelu alkoi erittäin tasaisena. Tyypillisen avausottelun tapaan puolustukset olivat valmiimpia kuin hyökkäykset. Alkukankeutta, virheitä ja pallonmenetyksiä nähtiin, mutta paljon nähtiin kuitenkin myös toimivia kuvioita ja lupauksia antavia yksilösuorituksia.
Wolverinesin hyökkäys jäi alussa pahasti Trojansin jyrän alle, kun sen paremmin heitto- kuin juoksupelikään ei saanut palloa liikkumaan urheilupuiston yläkentän nurmella. Turkulaispuolustus, Essi Saastamoinen etunenässä, tuntui pääsevän kiinni helsinkiläisten pallonkantajaan ennen kuin kuviot pääsivät kunnolla edes kehittymään. Puolustuksen koordinaattori Juhani Koivumäen haukansilmät tunnistivat vastustajan muodostelmat välittömästi ja pelaajat saivat napakat ohjeet tulevan pelin pysäyttämiseksi.
Trojansin hyökkäys eteni kentällä ajoittain varsin mallikkaastikin. Laura Pulkkisen juoksu kulki hyvin ja odotetusti Lea Kaszas vaihtoi rooliaan tarpeen tullen lennosta pelinrakentajasta keskushyökkääjäksi. Harmillisesti Pulkkinen joutui jättämään kentän loukattuaan itsensä tultuaan taklatuksi kiinniottotilanteen yhteydessä. Pulkkisen tilalle tullut Suvi Väisänen käytti näytön paikkansa maksimaalisesti ja oli ensimmäisestä kannosta lähtien yksi kentän suurimmista tähdistä. Wolverinesin puolustus oli aluksi hiukan pinteessä, kun se ehkä odotti Pulkkisen tyylistä, suoraviivaista voimajuoksua, mutta sieltä tulikin slalom-näytös. Hyvästä etenemisestä huolimatta Trojansin matkanteko pysähtyi joko omiin virheisiin tai Wolverinesin puolustuksen syliin. Niinpä tulostaulun digitaalinumerot osoittivat neljänneksen loppuun asti nollanollaa.
Trojans löysi maantiekartan maalialueelle
Toisen neljänneksen alku oli hiukan sekavaa ja virheiden täyttämää. Trojans sai tuotua pallon jo syvälle Wolverinesin kenttäpuoliskolle, mutta sitten peli jämähti 20 ja 40 jaardin välimaastoon kummankin joukkueen saamatta peliään kuosiin. Lopulta käännekohdaksi muodostui tilanne, jossa Trojansin Veera Miettunen onnistui lyömään pallon helsinkiläisten pelinrakentajana tässä vaiheessa pelanneen Emmet Lapin käsistä, minkä jälkeen Emilia Ropanen poimi sen turkulaisjoukkueen haltuun. Trojans sai aloittaa hyökkäysvuoronsa 19 jaardia Wolverinesin maalilinjasta, ja Lea Kaszas tarvitsi maalintekoon yhden yrityksen. Pelissä hämättiin heittoa oikeaan laitaan, mikä veti puolustuksen liikesuunnan sinne samalla, kun Kaszas ottikin jalat alleen ja juoksi lähes estelemättä vasemmasta laidasta maalialueelle. Lisäpisteitä koetettiin pelaamalla, koska Pulkkinen ei ollut potkukunnossa, mutta siinä epäonnistuttiin. Tilanne 6–0, kun noin kolme ja puoli minuuttia oli jäljellä puoliaikaan.
Paljon ehtii kolmessa ja puolessa minuutissa tapahtua. Nähtiin pari pallonmenetystä sekä myös maali. Trojansin puolustus petasi jälleen hyökkäykselle hyvät paikat, kun Essi Saastamoinen ja Virpi Laine säkittivät keskushyökkääjä Anna Martolan syvällä helsinkiläisten kenttäpuoliskolla. Seuraavassa pelissä pelinrakentajaksi taas palannut Essi Söderholm lähti kantamaan palloa itse vasempaan laitaan suuntautuvalla kiertopelillä, mutta hukkasi otteen pallosta Laineen taklauksesta. Irtopallo vieri sopivasti Sara Inkilän ulottuville ja Trojans sai hyökkäysvuoron erinomaisesta kenttäasemasta, kun peliaikaa oli jäljellä runsas minuutti.
Ensimmäinen peli oli komea heitto, jolla Kaszas tavoitti Kirsti Nirhamon noin yhdeksän jaardin päässä maalista. Sitä seurannut juoksupeli jäi telineisiin, mutta seuraavaksi Kaszasin heitto löysi Suvi Partasen ja oltiin taas hiukan lähempänä maalilinjaa. Peliaika hupeni nopeasti ja jäljellä oli enää 19 sekuntia, mutta enempää ei tarvittukaan, sillä seuraavassa pelissä Kaszas heitti samaan paikkaan, maalialueen vasempaan reunaan ja samalle henkilölle eli Suvi Partaselle, joka onnistui taituroimaan otteestaan karkaamassa olleen pallon haltuunsa ja vei Trojansin nyt 12–0 johtoon. Lisäpistettä tuli potkaisemaan Emilia Ropanen, joka viime kaudellakin tuurasi välillä Pulkkista. Potku onnistui ja tauolle päästiin lähtemään 13–0 tilanteessa.
Ratkaisun makua
Kolmatta neljännestä pelattiin aluksi jälleen tasaisissa merkeissä, mutta sitten Trojans löysi uuden vaihteen ja maisemat vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Matilda Berndtssonin hieno koppi ja juoksu screenpelistä, Tiia Jansenin taidokas kiinniotto vastustajan ahdistellessa ja Suvi Väisäsen pitkä rynnistys muutamia huippukohtia luetellakseni, toivat joukkuetta reippaasti eteenpäin kentällä. Hyökkäysvuoro huipentui Kaszasin lähettämään heittoon maalialueen oikeaan kulmaan, jossa Tiia Jansen jälleen puolustajien keskeltä poimi pallon kiinni ja lisäsi entisestään Trojansin johtoa. Lisäpistepotku blokattiin, joten taululla numerot osoittivat tilannetta 19–0.
Wolverines alkoi saada juoksupeliään hiukan kuosiin, mutta Essi Saastamoisen juostua helsinkiläispuolustuksen läpi kuin Stockmannin pyöröovista pelinrakentajan kimppuun, muuttui kenttäasema niin huonoksi, että lentopotku päätti hyökkäysvuoron. Hyökkäyksen koordinaattori Tuomas Mankki veti fläppitaulustaan sarjan mainioita pelikutsuja ja Wolverinesin maalialue alkoi taas sarastaa näkökentässä. Väisänen juoksi, Nirhamo koppasi pitkiä siivuja ja maali alkoi jo näyttää väistämättömältä, kun kolmas neljännes päättyi ja viimeinen alkoi.
Trojans päätti järjestää kuitenkin hiukan draamaa. Ensimmäinen yritys kokeilla option-peliä, joka viime kaudella oli turkulaisilla niin sanotusti jokapäiväistä leipää, ei nyt onnistunutkaan. Kaszas koetti ruokkia valintapelissä Suvi Väisästä, mutta Wolverinesin Janika Nikander sai kätensä väliin ja pallo oli vapaasti jahdattavissa. Trojansin onneksi Kaszas ehti ensimmäisenä pelivälineeseen kiinni. Takapakkia tuli roimasti, mutta se ei haitannut, sillä seuraavassa pelissä hyvään koppausvireeseen päässyt Kirsti Nirhamo sieppasi Kaszasin korkeassa kaaressa ilmaan saattaman pallon aivan maalialueen oikeasta laidasta. Kuusi pistettä lisää ja tilanne 25–0, johon ei lisäpistepotkusta tällä kertaa saatu höystettä.
Uudet pelaajat tuleen
Wolverines sai maalia seuranneella hyökkäysvuorollaan hyvin etenemistä, tosin ei aivan suunnitelmien mukaan, mutta pelinrakentaja Essi Söderholmin taitavasti improvisoivat juoksut upposivat Trojansin puolustukseen. Juhani Koivumäki löysi tähän kuitenkin ratkaisun. Hän ohjeisti Essi Saastamoista antamaan hiukan pelin kehittyä ennen ”blitzaamistaan”, eli linjan läpi ryntäystään, ja kohta Anna Martola pääsikin tutustumaan yläkentän tekonurmikentän niukkaan biosfääriin. Takamatkalta ei enää uusiin yrityksiin päästy, kun Oona Tuomi laittoi stopin Söderholmin soolojuoksulle.
Trojans vaihtoi pelinrakentajaksi nyt Ronja Sulinin, jotta myös hän saa alle pelikokemusta. Keskushyökkääjäksi tuli Ainara Olmedo ja muillakin pelipaikoilla nähtiin vielä pelaamattomia pelaajia. Olmedo eteni mallikkaasti ja kello kävi Trojansille. Eteneminen kuitenkin katkesi, kun Wolverinesin Tiina Möttönen sai kädellään muutettua heiton suuntaa ja Veera Levijoki nappasi ilmassa holtittomana pyörineen pallon. Levijoella oli edessään tyhjä kenttä ja hän juoksikin Wolverinesille kuusi pistettä numeroita kaunistamaan. Lisäpistepeli ei yltänyt maalialueelle asti, joten tilanne nyt 25–6.
Wolverines taisi kuitenkin olla jo tunnustanut urakan liian suureksi, sillä aloituspotkussa ei yritetty lyhyttä onside-potkua. Enempää pisteitä ei enää tehty, vaikka vierasjoukkue hyvin saikin vyörytettyä pelin Trojansin maalialueen porteille. Loppulukemiksi kirjattiin 25–6. Ottelun parhaina palkittiin Wolverinesilta DL Mila Puska ja Trojansilta RB Suvi Väisänen.
Jotain analyysin tynkää
Kauden ensimmäinen ottelu on aina kuumottava, kun talven aikana oman joukkueen kesken tehty työ punnitaan todellisen vastustajan kanssa. Vastustajan, joka tosissaan yrittää tehdä tyhjäksi omat suunnitelmat, taklaa loppuun asti ja jonka omat ajoitukset eivät olekaan samat, joihin on treenikaudella pelikaverien kanssa totuttu. Lisäksi kumpaankin joukkueeseen liittyi aivan loppumetreillä vielä suuri joukko täysin uusia pelaajia muista seuroista. Ei siis ihme, että pientä jännitystä on ilmassa. Tätä taustaa vasten lauantaina nähtiin poikkeuksellisen upea suoritus molemmilta joukkueilta ja uudet päävalmentajat voivat tyytyväisin mieliin johdattaa joukkueensa seuraaviin peleihin.
Trojansin osalta erityisen ilahduttavaa oli huomata, miten hyvin uudet pelaajat ovat sopineet joukkueeseen ja pelisysteemiin. Valmentajat ovat tehneet huippuhyvää työtä ja iso merkitys on myös sekä uusien että vanhojen pelaajien asenteella. Uusilla on motivaatiota oppia uudet systeemit ja vanhat ovat ottaneet tuoreet kasvot hienosti vastaan.
Pelinrakentajatilanne oli pieni kysymysmerkki Jonna Hakkaraisen siirryttyä kentältä kentän laidalle päävalmentajaksi, mutta kokenut Lea Kaszas näytti, että tämäkin homma hoituu tyylillä. Ronja Sulin pääsi lopussa kentälle, kun pyrittiin lähinnä pelaamaan aikaa kellosta, mutta hänkin on kokenut pelaaja ja saa varmasti parempia näytön paikkoja.
Trojansilla on nyt keskushyökkääjäosastolla käsissään varsinainen värisuora tai ”sveitsiläinen linkkuveitsi” eli työkalu joka tilanteeseen. Pulkkinen menee suoraan läpi vaikka harmaan kiviseinän, Olmedo tekee saman pienen kokonsa antamalla liukkaudella, Väisänen hakee vapaan tilan peliä lukemalla, Berndtsson blokkaa ja nappaa erinomaisesti lyhyitä heittoja ja Kaszas muuttaa tarvittaessa heittopelinkin juoksupeliksi.
Tiia Jansen tuo loistavan lisän laitahyökkääjäkaartiin, joka on viime kaudesta vaihtunut merkittävästi. Kolmikko Jansen-Nirhamo-Partanen nappasi koko joukon tärkeitä koppeja avausottelussa.
Linjapelaaminen oli sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa aivan valmista. Pelinrakentajilla oli hyvin aikaa operoida ja juoksupelien blokit näyttivät vähintäänkin lupaavilta. Puolustuksen linja sai vastaansa kovimman mahdollisen vastuksen, mutta pelätyt keskushyökkääjät pysähtyivät useimmiten tiiviiseen linjaan. Erityismaininta Veera Miettuselle ja Emilia Ropaselle jotka tekivät pari todella tärkeää peliä.
Essi Saastamoinen oli jatkuvasti ensimmäisenä vastustajassa kiinni niin, että välillä syntyi vaikutelma, että kentällä on pakko olla vähintään pari muutakin Essi Saastamoista. Virpi Laine pitää erikseen mainita uusista puolustuksen nimistä. Ennakkoluuloton esitys.
Takakentällä Oona Tuomi ja Hanna Ropanen olivat viime kauden tapaan tikkana joka tilanteessa vastustajan kimpussa, mutta nyt joukkoon saatiin uutena Sara Inkilä, joka ei ujostellut uutta kotikatsomoa, vaan oli heti kuin kotonaan.
Pakko on vielä nostaa esiin, että historiallisesti tässä ottelussa kohtasivat ensimmäistä kertaa suomalaisen jenkkifutiksen korkeimmalla sarjatasolla joukkueet, joiden kummankin päävalmentajana on nainen. Jonna Hakkarainen ja Elina Kero toimivat toivottavasti esimerkkinä muille, niin Suomessa kuin Euroopassakin, ja liigoissa nähdään yhä enemmän naisia valmentamassa.
Seuraava Trojansin ottelu pelataan äitienpäivänä 14.5. yläkentällä kello 13.00, jolloin vastustajaksi saapuu Tampere Saints.
Avainsanat:
