Naisten Vaahteraliigan kausi 2024 näytti hyvin erilaiselta kuin aikaisemmat kolme kautta. Vanhat menestyjät kompuroivat runkosarjassa ihan huolella, mutta kuinkas sitten kävikään? Kun elokuu koitti, finaalissa olivat jälleen kerran Trojans ja Wolverines.
Turku Trojans ja Helsinki Wolverines ovat nyt neljättä kertaa peräkkäin loppuottelussa, mikä saattaa saada joidenkin ihmisten silmät jo kapenemaan. Moni ehkä odotti jo tähän trendiin muutosta. Tällä kaudella se olikin jo varsin lähellä, sillä finalistit eivät suinkaan edenneet voitosta voittoon. Tampere Saints voitti vanhat mestarit kahteen kertaan ja Oulu Northern Lights onnistui niistämään pisteet kummaltakin finalistilta kertaalleen. Joukkueurheilussa kauden tärkeimmät ottelut pelataan usein vasta runkosarjan jälkeen. Tälläkin kaudella vanhat menestyjät osasivat olla terävimmillään silloin, kun sillä oli eniten merkitystä.
Tahmealta näytti
Trojansin alkukausi oli vaikea, sillä vaikka joukkue olikin pysynyt hyvin kasassa runkopelaajien osalta, paljon oli myös muuttunut. Etenkin puolustuksen keskikerros meni aika totaalisesti uusiksi. Essi Saastamoisenpelaaminen Yhdysvalloissa pitkälle heinäkuuhun sekä muutamien tärkeiden pelaajien loukkaantumiset alkoivat näkyä otteissa, kun rosteri oli jo muutenkin aiempia kausia ohuemmassa kuosissa. Nenänpää pysyi silti pinnalla ja kun loppukaudesta joukkue alkoi täydentyä palaavista sekä tervehtyneistä pelaajista, iskukykykin palasi ennalleen. Trojans varmisti ensin kotiedun Oulussa ja kauden siihen asti ratkaisevimmassa ottelussa, välierässä, Northern Lights ei pystynyt yllättämään turkulaisia, vaan Trojans eteni loppuotteluun 41–0 voitolla.
Wolverinesilla tilanne oli pitkälti samanlainen. Valmennus vaihtui viime kaudesta ja helsinkiläisetkin saivat oman osansa kolhuista, pahimpana Mari Jääskelän loukkaantuminen juuri kauden puolivälin jälkeen. Vielä juuri ennen ratkaisevaa välierää yleinen näkemys tuntui olevan, että Saints juoksee finaaliin. Kuitenkin myös tamperelaisten rivit olivat kauden kuluessa hälyttävästi harventuneet ja äärimmäisen tasainen välieräottelu päättyi Wolverinesin 14–12 voittoon.
Samalla tavalla erilaiset
Vaikka Trojans ja Wolverines kohtaavat nyt jo neljättä kertaa perättäin finaalissa, joukkueiden pelitavat eivät ole muuttuneet juuri lainkaan. En tiedä, pitäisikö edes, mutta niin ei todellakaan ole tapahtunut. Wolverines luottaa vahvaan juoksupeliin ja tiiviiseen puolustukseen. Linjapelaaminen on Wolverinesilla huippuluokkaa ja erittäin liikkuva pelinrakentaja on tärkeä elementti helsinkiläisten hyökkäyksessä. Heittopeliäkin löytyy, mutta sen rooli on pitää vastustajan puolustus varpaillaan isojen pelien varalta. Juoksupelit vievät aikaa ja kuluttavat kelloa, mutta se ei haittaa, sillä Wolverinesin puolustus pystyy pitämään vastustajan numerot tulostaulun sarakkeessa pieninä.
Heittopelit ovat Trojansin DNA:ssa. Kirjoittaja on seurannut turkulaista jenkkifutista pitkään, joidenkin mielestä varmaan liian pitkään, ja siihen on aina kuulunut niin miesten kuin naistenkin joukkueissa jatkuva isojen heittopelien uhkan ylläpitäminen. Trojans Women on hionut tämän osa-alueen pelissä huippuunsa. Lea Kaszasilla on käytettävissään hurja määrä taitavia käsipareja valmiina poimimaan heittoja niin läheltä kuin kaukaakin. Heittopelin lisäksi Trojansin juoksupeli tuottaa tulosta niin hyvällä keskiarvolla, että puolustusten ei ole mahdollista keskittyä vain heiton eliminointiin. Pelkkä hyvä hyökkäys ei kuitenkaan riitä. Jos peli menee hyökkäysten tulitaisteluksi O.K. Corrallin tyyliin, lopputulos voi olla hallitsematonta lottoa. Sen voi välttää hyvällä puolustuspelillä, ja Trojansin puolustus onkin kauden tärkeimmillä hetkillä jälleen se aggressiivinen ja nopea terässeinä, jollaisena se on totuttu näkemään.
Aikaisemmat ottelut
Joukkueet kohtasivat runkosarjassa kahdesti. Molemmat ottelut päättyivät Trojansin voittoon tiukan kamppailun jälkeen. Ensimmäisessä ottelussa Turussa Trojans päästi Wolverinesin 14–0 johtoon, ennen kuin heräsi pelaamaan. Vahvan toisen puoliskon ansiosta kotijoukkue ylsi lopulta 28–14 voittoon.
Toisessa, Helsingissä pelatussa ottelussa kotijoukkue Wolverines pääsi jälleen 14–0 johtoasemaan, muttei pystynyt nytkään pitämään siitä kiinni, vaan Trojans tuli taas takamatkalta rinnalle ja ohi. Tällä kertaa helsinkiläiset onnistuivat pääsemään takaisin peliin ja vain pisteen päähän turkulaisista, mutta Trojansilta löytyi vielä viides vaihde ja vierasjoukkue punnersi itsensä 28–20 voittolukemiin.
Voiton avaimet
Toistan näissä otteluennakoissa itseäni kuin papukaija tai rikkinäinen äänilevy, mutta tosiasiat pysyvät samoina, joten mitäpä niitä muuttamaan. Wolverinesin pitää saada työnnettyä kapuloita Trojansin hyökkäyksen rattaisiin. Jos helsinkiläiset eivät saa Turun heittopeliä kuriin, pisteitä alkaa ilmestyä taululle enemmän kuin aika antaa myöten niiden kuittaamiseen omilla pisteillä. Juoksupelien pysäyttämiseen tai ainakin hidastamiseen Wolverinesilla on välineet kohdallaan, mutta heittoa vastaan pitää pystyä joko tuomaan painetta Lea Kaszasille tai pitää vaaralliset laitahyökkääjät varjostettuna. Esimerkiksi Tiia Jansen on tehnyt tällä kaudella viisi touchdownia Wolverinesia vastaan.
Trojansin pitää voittaakseen vastaavasti pysäyttää Wolverinesin höyryjyrän lailla puskeva juoksuhyökkäys. Pallonkantajiin pitää päästä käsiksi varhaisessa vaiheessa, sillä helsinkiläisten linja pystyy raivaamaan tietä vauhtiin päässeelle keskushyökkääjälle kiitettävällä tehokkuudella. Kunnolliset ja loppuun viedyt taklaukset ovat jälleen avainasemassa. Samaan aikaan etenemistä pitää saavuttaa niin maalla kuin ilmassakin. Hyvät ja varmat kiinniotot heti ottelun alussa sytyttävät ja luovat pohjan menestyksekkäälle heittopelille.
Päävalmentajan kommentit
Trojansin päävalmentaja Tuomas Mankki kertoo omat mietteensä tähänastisesta kaudesta ja tulevasta loppuottelusta.
”Loppukauden nouseva trendimme jatkui välierässä, missä pelasimme kokonaisvaltaisesti kauden parhaan ottelumme hyökkäys, puolustus ja erikoisjoukkueet huomioiden. Nyt tavoitteena on ottaa vielä yksi kehitysaskel ja varmistaa, että lauantaina loppuvihellyksen jälkeen kaikki kauden aikana tehty työ ja joukkueemme potentiaali on jätetty kentälle. ”
”Wolverines on meille tuttu finaalivastustaja, mutta silti joka vuosi finaaliin on tultu hieman erilaisista lähtökohdista ja voimasuhteilla. Tämä kausi on ollut molemmille joukkueille verrattain haastava, eikä kumpikaan joukkue tule tällä kertaa otteluun runkosarjan voittamattoman joukkueen menestyspaineet niskassaan. Odotan silti saman tyylistä hyvin tasaista finaalia, jossa jokainen pistesuoritus ja hyvät kenttäasetelmat ovat arvossaan.”
Wolverinesilla on kyky kuljettaa palloa väkevästi maata pitkin ison ja vahvan hyökkäyksen linjan takana, sekä tehdä isoja pelejä juoksuhämäysten avaamilla pidemmillä heittokuvioilla. Itse puolestaan olemme tällä kaudella osoittaneet, että kykenemme mukautumaan pelin aikana siihen, mikä toimii ja mikä ei, ja nojaamaan sekä heitto- että juoksupeliin tarpeen mukaan.”
”Lopuksi vielä pitää nostaa hattua ihan kaikille Vaahteraliigan joukkueille kovasta ja laadukkaasta työstä kauden aikana. Vaade tämän sarjan voittamiselle on joka vuosi korkeampi, ja mielenkiintoisen sekä tasaisen runkosarjan jälkeen lähdemme nälkäisinä ottamaan tämän haasteen vastaan lauantaina!”
