Trojans Women piti pintansa pronssipelissä

Julkaistu: 30.8.2020

Jaa
  •  
  •  
  •  
  •  

Turun Urheilupuiston yläkentällä nähtiin sunnuntaina jälleen paikalliskamppailu, kun Turku Trojans Women ja Raisio West Coast Phoenix pelasivat Naisten Vaahteraliigan pronssimitaleista. Metallitavara jäi Turkuun numeroin 35–12 (15–6). 

Otteluisäntä Luotone Oy:n Janne Uotin valvoman kolikonheiton jälkeen Raisio pääsi aloittamaan ottelun hyökkäysvuorollaan. Sitä ei tarvinnut pitkään seurata, sillä raisiolaiset ylittivät kentän kuin feenix-linnun siivillä ja olivat jo muutaman pelin jälkeen Trojansin maalialueen tuntumassa. Jo viikon takaisessa Saints-pelissä huippuvireeseen päässyt Emmi Karru viimeisteli hyökkäysvuoron juoksemalla pallon maaliin. Lisäpisteyritys ei kuitenkaan kartuttanut Phoenixin pistesaldoa, kun Essi Saastamoinen, Emilia Ropanen ja Evi Laajapuro paketoivat Karrun ennen maalilinjaa.  Iku Viitanen kuulutti ottelun tilanteeksi 0–6.

Oona Tuomi #27 katsoo Emmi Karrua kuin evästä etsivä haikala. Valmiina käymään kimppuun.

Trojans vaikutti olevan hiukan unessa ottelun alussa, ja ensin näyttikin, että pelistä voisi tulla vaikea. Puolustukset tekivät tyhjiksi vastustajien hyökkäykset puolin ja toisin ja Trojansin tasoitusta saatiin odottaa yllättävänkin pitkään. Ottelu oli siirtynyt jo toiselle neljännekselle, kun pelinrakentaja Jonna Hakkarainen murtautui lähietäisyydeltä raisiolaisten linjan keskeltä maalialueelle ja tasoitti pelin. Lisäpisteyritys käynnistyi potkupelinä, mutta aloitussyöttö oli sen verran konstikas, että pallo kieri Hakkaraisen ohi.  Turkulaisittain onnekkaasti potkaisemaan valmistautunut Laura Pulkkinen poimi pallon salamannopeasti tekonurmelta ja kehitti uuden pelin ns. Stetson-Harrison-menetelmällä eli hatusta. Samaa menetelmää noudattaen Janna-Jemina Seiles päätti sijoittaa itsensä Raision maalialueelle ja kun Pulkkinen rullasi linjan takana oikeaa reunaa kohti, hän havaitsi vapaaksi päässeen Seileksen ja toimitti soikean pelivälineen hänelle. Kaksi pistettä lisää Trojansin ruutuun tulostaululla vei kotijoukkueen 8–6 johtoon. 

Seiles oli asialla myös, kun Trojans kasvatti johtoaan hetkeä myöhemmin. Phoenixin oma hyökkäysvuoro ei edennyt kentällä, ja kun lentopotkukin jäi lyhyeksi, pääsi Trojans hyvästä kenttäasemasta aloittamaan oman hyökkäyksensä. Pitkän tahkoamisen jälkeen Hakkarainen löysi Seileksen tiukasta paikasta maalialueen keskeltä ja kun Laura Pulkkinen tällä kertaa pääsi kunnolla potkaisemaan lisäpistepotkua, saatiin mustapaitaisen kotijoukkueen johdoksi 15–6.

Trojansin Iron Curtain

Phoenix ei tästä lannistunut, vaan eteni omalla hyökkäysvuorollaan joutuisasti kohti turkulaispäätyä ja Trojansin ottamat rangaistukset avittivat asiaa vielä entisestään. Lopulta oltiin vain alle jaardin päässä kotijoukkueen maalialueesta ja yrityksiä oli neljä. Trojansin puolustus muuttui kuitenkin maaliviivan lähetessä ilmatiiviiksi kuin Minigrip-pussi ja torjui Phoenixin yritykset yksi kerrallaan. Tämä oli ehkä yksi ottelun käännekohdista, sillä Trojans sai tästä torjuntavoitosta valtavasti energiaa. Oranssipaitaisilta raisiolaisilta se taas valutti muutaman desilitran itseluottamusta yläkentän tekonurmelle.

Enempää pisteitä ei ensimmäisellä puoliskolla tehty ja joukkueet siirtyivät pukusuojiin jättäen kentän Trojansin U13-junioreille, jotka esittelivät omaa osaamistaan yleisölle.

Evi Laajapuro #13 on juuri poiminut pallon suoraan troposfääristä ja pyrkii toimittamaan sen samanväristä paitaa kantavien lajitoveriensa kanssa omalta kannaltaan suotuisaan suuntaan.

Ilmassa ratkaisun makua

Trojans aloitti kolmannen neljänneksen hyökkäävänä osapuolena, muttei onnistunut saamaan pesäeroa Phoenixista. Myöskään raisiolaiset eivät oikein saaneet pelin juonesta kiinni. Ottelun ratkaisu kuitenkin nähtiin kolmannella neljänneksellä, ja sen toimitti Kirsti Nirhamo kahdella maalillaan. Ensin oivallinen koppi Hakkaraisen heitosta Phoenixin maalialueen oikeassa reunassa puolustajien keskeltä, ja Evi Laajapuron hankittua syötönkatkollaan pallon takaisin Trojansille toinen kiinniotto jälleen ruuhkan keskeltä Phoenixin tonttia. Molempiin maaleihin Laura Pulkkinen potkaisi lisäpisteet varmasti haarukkaan. Hetkessä taululla paistoivat numerot 29–6 ja pronssimitalien osoite alkoi vähitellen hahmottua. Neljänneksen verran oli kuitenkin vielä pelattavana, ja jenkkifutiksessa on nähty ihmeellisempiäkin comebackejä. 

Phoenixin Nina Tuominen #63 on kiinnostunut pallosta, mutta Laura Pulkkinen toteaa tylysti ”talk to the hand”.

Sellaista ei nyt kuitenkaan tapahtunut, vaikka oranssiin pukeutunut ja äänekäs raisiolaisten kannattajajoukko yläkentän katsomossa tekikin kaikkensa piiskatakseen Phoenixin vimmaiseen takaa-ajoon. Trojans sen sijaan kasvatti johtoaan vielä yhdellä maalilla, kun Laura Pulkkinen taisteli itsensä keskeltä linjan läpi maalialueelle. Lisäpistepotku onnistui, mutta pelissä oli virhe ja potkupaikkaa siirrettiin 15 jaardia kauemmaksi. Sieltä päätettiin hämätä potkua, mutta koettaa heittoa ja sehän päätyikin sitten vääränväristä paitaa kantavan pelaajan näppeihin. Sky boxissa tilastoijat ja tulostaulun hoitajat merkkasivat pelitilanteeksi 35–6.

Phoenixin QB Ronja Sulin on juuri lingonnut pallon suuntaan Y ja Trojansin Evi Laajapuro liikkuu suuntaan X. Kohtaavatko pallo ja Evi origossa? Vastaukset kirjoitettuna 100 euron setelille voi toimittaa tämän jutun kirjoittajalle.

Phoenix kaunistelee numeroita

Raisiolaiset halusivat päättää kautensa duurisointuun ja pelinrakentaja Ronja Sulin masinoi vielä tehokkaan hyökkäysvuoron, jossa pallo liikkui vauhdilla Trojansin päätyyn ja avausmaalin tehnyt Emmi Karru sai kunnian myös päättää ottelun maalilla juosten vääjäämättömästi pallon Turun maalialueelle. Lisäpistepeli jäi torsoksi ja näin päädyttiin loppulukemiin 35–12.

Mitalit kaulassa on keskimäärin mukavampi taputtaa kuin ilman mitaleja. Yleisö saa ansaitut kiitokset ottelusta ja koko kaudesta.

Korona-ajalle ominaiseen tapaan kättelyt skipattiin ja voittaneen joukkueen pelaajat ja valmentajat kävivät vähemmän juhlallisesti itse poimimassa pronssimitalit noutopöydästä. Se ei kuitenkaan himmentänyt mitalistien riemua, sillä on aina mukavampaa päättää kausi, kun kaulassa roikkuu jonkun värinen mitali kuin ilman mitään killutinta. 

Kausi oli lievästi sanottuna erikoinen ja Trojansille jäi varmasti aika paljon hampaankoloon tästä kaudesta. Pandemialle ei kuitenkaan voitu mitään ja täytyy vain toivoa, että ensi kaudella Naisten Vaahteraliiga pelattaisiin laajempana sarjana ja useamman joukkueen voimin kuin tänä vuonna.

Yleisöä oli jälleen yläkentällä runsaslukuisesti. Saattoi olla jopa enemmän kuin edellisellä kerralla, joka rikkoi jo naisten otteluiden yleisöennätyksen Turussa. Trojans kiittää sydämellisesti kaikkia omia ja vierasjoukkueiden kannattajia tästä kaudesta ja siitä, että teitte näistä otteluista upeita urheilutapahtumia!

 

Scroll to top